Itsensä johtaminen yksilöllisyydestä yksilöitymiseen

Pohdin tässä blogisarjassa sitä, miten yksilöllisen tietoisuuden kasvu ja yksilöityminen laajentavat käsitystä elämästä, itsestä ja työstä sekä näihin liittyvistä kokemuksista. Elämään liittyvät muutokset, kriisit ja kehittymistilanteet laajentavat maailmankatsomustamme, jos vaan olemme valmiita katsomaan niitä ja omia heikkoja kohtiamme parantumisen näkökulmasta. Kerron tässä blogisarjassa erilaisista yksilöitymisen kehittämiseen liittyvistä keinoista.

Emme voi muuttaa muita, meidän on muutettava itseämme, halutessamme löytää yhteyden siihen kuka oikeastaan olemme ja miten suhtautua ympäristömme vastustukseen ja kritiikkiin oman kasvumme eri vaiheissa. Vastustustahan herättää kaikki uusi ja outo. Ihminen, joka ei ole vielä tullut elämässään kasvun vaiheeseen ja näkisi sen tärkeyttä, kokee tällaisten asioiden pohtimisen turhana, outona, pelottavana tai täysin hölmönä. Kasvuhalukkaita sen sijaan ovat jo työnsäkin puolesta ainakin johtajat, opettajat ja kehityksen suuntaa seuraavat pioneerit ja valmentajat.

Olen havainnut, että monet ihmiset ymmärtävät tällaisen itsensä pohtimisen jonkinlaisena ”oman navan ympärillä pyörimiseksi” ja sitä kautta tulkitsevat sen itsekeskeisyydeksi tai huonoksi asiaksi. Voidakseni tuoda esiin asiani ytimen tässä ja tulevissa blogeissa, yritän ensin kertoa teille eron kahden keskeisen termin välillä, joiden ymmärtäminen olisi tärkeää koko asian ymmärtämiselle. Jokaisella meillähän on usein tapana tehdä tulkintoja muista ja kuvitella toisiin ihmisiin kaikenlaisia piirteitä ja ominaisuuksia, joita siellä ei välttämättä ole. Vaan kaikki tuo löytyykin ajattelijasta itsestään. Siksi haluan aluksi saattaa sinut pohtimaan, millaisella kasvun matkalla sinä olet elämässäsi. Etsitkö yksilöllistymistä vai yksilöitymistä?

Miten yksilöllistyminen ja yksilöityminen eroavat toisistaan?

Jungilaisessa psykologiassa on keskeistä inhimillisten ymmärtämistapojen monimuotoisuus ja kritiikki osana sitä. Sen mukaan itsensä johtamisen filosofia liittyy seesteiseen läsnäoloon syrjäyttäen pyrkimyksen hallita elämää. Tähän liittyy myös kaiken elollisen luontainen kehittyminen kohti lopullista itseään eli ikään kuin parasta versiota itsestään. Jungin mukaan tämä kehitys alkaa kunnolla vasta keski-iässä ja hänelle yksilöityminen kuvaa Itsen esiintuloa aikuisessa. Yksilöityminen on kehittymistä enemmän ihmiseksi ja itsensä johtaminen on keino yksilöityä. Yksilöityminen eroaa ratkaisevasti ihmisten erilaistumisesta, joka taas liittyy yksilöllistymiseen.

Yksilöllistyminen on sosiaalistumista kulttuurin odotuksiin elää ja kehittyä toisista ihmisistä erottuvana yksilönä. Lapsena ja nuorena ihminen oppii oman perheensä ja kulttuurinsa normit, ajatusmallit ja tavat elää ja olla. Kun taas yksilöllistymiseen vaaditaan omaa tietoista tahtoa, luoda käsitys siitä kuka on. Se on rationaalista ja erottaa ihmisen muista ja heitä yhdistävästä kollektiivisesta. Tässä vaiheessa ihminen rakentaa tavoitteensa toteuttaakseen tämän. Hän hankkii koulutuksen, työpaikan, puolison, perheen, koiran, harrastuksen, leikkaa ja värjää hiuksensa persoonallisuuttaan korostaen, pukeutuu tavalla, jolla ilmaisee itseään jne.

Yksilöllistymisen synonyymejä ovat individualismi ja narsismi ja ne liittyvät elinympäristössä tapahtuvaan oppimiseen, joka liittyy ihmisten välille rakennettuihin eroihin. Länsimaissa individualismiin ja ihmisten itsekeskeisyyteen liittyvän kritiikin oikea kohde on nimenomaan liian pitkälle edennyt yksilöllistyminen. Jossain vaiheessa se on saattanut muuttua egoa hivelevien tarpeiden tyydyttämiseksi ja henkilö haluaakin aina vaan isomman talon, varakkaamman kumppanin, kalliimman auton ja paremman työn. Ilman käsitystä siitä, mitä tarpeita nämä asiat oikeasti palvelevat hänen elämässään, muuttuvat ne ihmistä hallitseviksi epäaidoiksi tarpeiksi, johtaen ihmistä entistä kauemmas aidosta Itsestään (yksilöitymisestä) ja syvemmästä yhteydestä siihen kuka on. Haluatko tietää lisää?

Mitä meidän tulee itsessämme johtaa?

Itsensä ja muiden johtamisen näkökulmasta kyse on siitä mitä itsen subjektina toimiessaan tulisi ottaa kohteikseen ja mihin itsensä johtamisella tulisi pyrkiä. Halutessamme siis kasvaa kohti uuden ajan (itsensä) johtamisen tarpeita, liittyy näiden kysymysten haaste yhteisen hyvän saavuttamiseen. Itsensä johtamisen tehtävänä on laajentaa maailmankatsomusta tavalla, jolla voimme toimia sekä omia että toisten tarpeita tyydyttäen kumpaakaan sen enempää polkematta kuin suosimattakaan, tehden valintoja omien voimavarojemme mukaisesti. Halutessamme edistää ihmisten yhteisöllisyyttä ja keskinäistä vastuuta on siis hyvä tukea aikuisen yksilöitymistä yksilöllistymisen sijaan. Kutsun tätä valmennuksessani sielukkaaksi itsensä johtamiseksi.

Seuraavassa blogisarjan osassa, joka ilmestyy noin viikon päästä kerron lisää yksilöitymiseen tähtäävästä itsensä johtamisesta.

Lisätietoja blogin aiheesta:

Juha Perttula & Antti Syvänen, Johtamisen Psykologia, Ihmisten johtaminen muuttuvassa työelämässä 2012.
C.G.Jung, The Undiscovered self.
Robin Robertson, Beginner’s guide to Jungian psychology, 1992.

Kirjoittaja:

Olen Kirsi Mäkinen, Tyytyväisyyden haaste valmennusmallin kehittäjä, potentiaalin johtamisen asiantuntija sekä ammatillisen kasvun valmentaja.  Haluan auttaa yksilöitä, ryhmiä ja työyhteisöjä löytämään uudelleen suunnan ja hyödyntämään koko potentiaaliaan, jotta he voivat luoda uutta ja saavuttaa tavoitteensa. Haluan edistää tyytyväisempien työntekijöiden ja tyytyväisemmän työyhteisön ja radikaalisti paremman työelämän kehittämistä. 

Haluatko oppia hyödyntämään käyttämätöntä potentiaaliasi ja johtamaan itseäsi paremmin?

Jätä yhteystietosi ja saat 3 videon sarjan sähköpostiisi. 

privacy Annat tietosi vain Tyytyväisyyden haasteen käyttöön.