Itseohjautuvuuden tulkintaerot

Itseohjautuvuuden käsitteen paradoksi ja tulkinta Bill Torbertin ja C.G. Jungin mukaan.

Aiemmassa blogissani ”Tyytyväisyyden alkemiaa, egon ja itsen väline suhde”, kuvasin yhtä keskeistä ihmissysteemin perusteoriaa. Sen kirjoittaminen herätti niin paljon ajatuksia, että päätin jatkaa vielä tähän, koska nämä liittyvät läheisesti toisiinsa.

Itseohjautuvuus Torbertin näkökulmasta

Perinteiset toimintalogiikat (Expert-Achiever), ovat Bill Torbertin termein kehityspsykologisesti itseohjautuvia. Miten tämä tulisi ymmärtää? Ihminen ohjautuu itsestään, omista päämääristään käsin toteuttaen itseään etsimällä henkilökohtaisia saavutuksia. Hän haluaa loistaa ulkoisessa maailmassa ja muiden silmissä. Näinkö? Torbertilla on omat kuvaukset näistä. Voit katsoa yksityiskohdat alla olevasta kuvasta.

Jungilainen Itsestä ohjautuvuus

Jungilaisvaikutteisena tulkitsijana voisin sanoa, että itseohjautuvuus on Itsestä ohjautuvuutta, mikä ei aina välttämättä toteudu sanan varsinaisessa merkityksessä vaan ainoastaan puhujansa kokemuksessa. Tähän sisältyy paradoksi riippuen siitä, miten lukija tulkitsee Itsen. Tulkitsen asiaa syvyyspsykologisesta näkökulmasta:

Kuka tai mikä ohjaa ”Achieverin” päätöksentekoa? Kummalle ”Achiever” alistuu, egolle vai Itselle? Syvyyspsykologisesti ego alistuu itseään isommalle eli Itselle vasta, kun se tulee tietoiseksi eli yksilöityy (katso kuva jutun alussa, vaihe 3).

”Achieverissa” tämä ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut. Ego ja itse (Itse) ovat ”Achieverille” sama asia. Hän ei tunnista niiden välistä käsite-eroa omassa kokemuksessaan, vaikka hän voi puhua itsestä ja itseohjautumisesta. Tämä kertoo siitä, että hänellä on toimiva ego ja ydinminuus.

Eli jos ”Achiever” haluaa päteä tehtävässään ja saavuttaa jotain työnantajansa silmissä, hän alistuu egolle ja hylkää Itsensä eli toteuttaa työnantajan tahtoa uskollisesti, vaikka hän saattaakin käydä toisinaan neuvotteluja tämän kanssa mahdollisista erilaisista työskentelytavoista. Jos ”Achiever” tekee siirtymää seuraavalle tasolle, silloin hän noudattaa Itsen kutsumusta. Tästä usein seuraa keskustelua toimintamalleista työnantajan kanssa, mikä ei kuitenkaan välttämättä johda mihinkään. Onkin kummankin edun mukaista, jos esimies edustaa samaa tai myöhempää toimintalogiikkaa kuin työntekijä, koska tällöin syntyy vähemmän egon rajoitteista johtuvia ristiriitoja.

”Achieveriä” kuvaavat myös varmuus ja turvallisuus. Hänelle ulkoinen turvallisuus on tärkeää, ja siksi hän hankkii työpaikan tavallisesti tunnetusta organisaatiosta. Hän on myös haluttu työntekijä vastuullisissa, yksilöllisiä suorituksia edellyttävissä ns. itseohjautuvissa rooleissa. Toki myös Itsestä ohjautuvakin voi kokea tarvetta ulkoiseen turvallisuuteen, ainakin joissain kasvun vaiheissa.

Itseohjautuvuus ja myöhemmät toimintalogiikat

Myöhemmätkin toimintalogiikat (esim. ”Redefining”- ”Transforming”) ovat mielestäni itseohjautuvia. Kuitenkin sillä erotuksella, että ihminen saa käyttöönsä taso tasolta enemmän sisäistä viisautta kokonaisesta Itsestä eli tiedostamattomasta puolestaan. Tästä johtuu, että heidän näkökulmansa ja suhtautumistapansa ”Achieveriin” on erilainen tai paradoksaalinen. Bill Torbert kutsui myöhempiä toimintalogiikoita käsitteellä “interindependent”, koska heidän toiminnassaan voidaan nähdä myös jatkuva suhde Itsen ja muiden välillä.

Päällepäin saattaa näyttää siltä, että toimintalogiikoilla ei ole eroa. Kun kysytään ”mitä” kysymyksiä, esimerkiksi ”mitä muutoksia haluaisit tehdä tälle asialle?” myöhemmät toimintalogiikat saattavat haluta muuttaa samoja asioita kuin muutkin. Mutta kun kysytään ”miten tekisit muutoksen?” saamme näiltä yksilöitymisessä edistyneemmiltä täysin erilaisia vastauksia, eli toteutustapa ja tyyli on erilainen. Se voi olla omaleimaisempi, rohkeampi, luovempi, ennakoimattomampi, laaja-alaisempi ja ehkä jonkun mielestä epävarmempi ja siksi pelottavampikin. Tästä omaleimaisuudesta johtuu, että perinteisemmin asioita katsovien voi olla vaikea ymmärtää näiden todellisten Itseohjautuvien henkilöiden vahvuutta ja potentiaalia. Heitä ei pysty perinteisillä ulkoisilla keinoilla motivoimaan.

Seuraava kysymys avaa ajattelun ovia vielä laajemmin: “Mikä saisi muutoksen aikaan?” Tavallisesti vasta “Transforming” -toimintalogiikka mahdollistaa kysymään tällaisia kysymyksiä.

“Miksi?” kysymystä kysyvät ihmiset eivät vain suorita niitä tehtäviä, jotka kuuluvat heidän työhönsä, vaan he myös tietävät, miksi he niitä tekevät. ”Miksi?” – kysymykset menevät syvimmälle alitajuntaan, ja vastauksen tulkinnan oikeellisuudesta on paljon kiinni. Jokainen toimintalogiikka tulkitsee asioita omalla tavallaan – siksi sekä vastaus että sen tulkinta kertovat sanojastaan paljon.

Vahvasti Itsestä ohjautuvat ihmiset, joista Torbert käyttää nimitystä ”interindependent” tekevät asioita tarkoituksenmukaisesti, eivät muiden käskystä. Heillä on omat arvot ja periaatteet, jotka painavat enemmän kuin säännöt, tavoitteet, tehokkuus, raha tai jokin muu mittari, jotka ohjaavat ”Achieveriä”. He osaavat käyttää myös epävirallista valtaa luovalla tavalla. Tämä saattaa johtaa joskus myös siihen, että esimiehen mielestä he ylittävät virallisen työroolinsa valtuudet. Tätä egosta ohjautuva esimies ei hyväksy.

Aidosti Itseohjautuvat, interindependent

Myöhemmillä tasoilla ihmiset ovat aidosti Itsestä ohjautuvia, koska ”Redefining” vaiheessa kasvun suunta kääntyy sisään päin. Tämä kehitystaso on välttämätön, jotta suunnan muutos kohti kokonaista Itseä onnistuu. Tätä seuraavalla ulospäin suuntautuvalla ”Transforming” -tasolla toimiva osaa käyttää sisäistä viisauttaan, jonka lähde on kokonaistietoisuuden keskus eli Itse.

”Transforming” -tasolla olevat johtajat näkevät aiempien portaiden todelliset hyödyt. Heillä on erilainen suhde egoon ja Itseen kuin muilla aiemmilla toimintalogiikoilla. Tarkoitan tällä sitä, että he käyttävät tarkoituksenmukaisesti egosta lähtevää järjestystä ja toisinaan taas Itsestä syntyvää luovuutta ja joustavuutta. Tästä jännitteestä tulevaa kasvua ei olisi, jos kasvun suunta ei muuttuisi. Silloin jatkuisi yhä perinteisestä maailmasta tuttu valtahakuinen toimintamalli, jossa toinen voittaa ja toinen häviää. Kasvulähtöisyys on transformatiivista kapasiteettia.

Ihmisen kasvun spiraalissa vuorottelevat egosta lähtevät ja yhteyttä luovat sekä toisaalta Itsestä lähtevät, eriyttävät vaiheet.”Transforming” -tason johtajat osaavat hyödyntää luontevasti sisäistä ja ulkoista dialektiikkaa egon ja Itsen välillä. Se tekee heistä kollaboratiivisia ja visiointikykyisiä johtajia, jotka pystyvät muokkaamaan omaa toimintaansa tilanteen ja tarpeen edellyttämällä tavalla. Heillä on sekä sisäistä että ulkoista viisautta, ja he ovat jatkuvasti läsnä hetkessä niin mielessä, kehossa kuin hengessäkin. He tulkitsevat kompleksisia tilanteita onnistuneemmin kuin aiemman toimintalogiikan omaavat johtajat, ja osaavat toimia silloin ja vain silloin, kun se on tarpeen.

Kirjoittajasta:

Kirsi Mäkinen on Vastuullisen ihmisyyden kasvuohjelmien kehittäjä ja uuden maailman transformaation edistäjä. Hänen kehittämät kasvuohjelmat vastuulliseen ihmisyyteen auttavat yksilöitä löytämään uudelleen yhteyden itseensä, suunnan ja kasvamaan kohti koko potentiaaliaan. Työyhteisöjen kasvua tukevat palvelut mahdollistavat uuden maailman osaamisen ja kasvun tunnistamisen sekä muutoksen edistämisen kohti itseohjautuvampaa, ketterää toimintatapaa