Kasvatko ihmisenä vai kasvaako vain varjosi?

Ihminen on siitä jännä psyko-, fyysis-, sosiaalis-, emotionaalis-, henkinen olento, että sillä on taipumusta tehdä omia tulkintojaan asioista helposti. Olen usein miettinyt sitä, miksi tulkinnat syntyvät automaattisesti, mutta havaintoihin meidän pitää keskittyä, vaikka todellisuudessa meille olisi enemmän hyötyä siitä, että asia menisi toisinpäin.

Asian selittää ainakin ihmisen persoonallisuuden olemuksen oivaltaja Carl Jung. Hänen mukaansa ihmisen tietoisuus on rajattu tila, jonne ei mahdu kaikki se tieto, minkä kanssa ihminen joutuu jatkuvasti elämässään tekemisiin. Siksi osa jää tiedostamattomaan mielikuviksi, kokemuksiksi, tunteiksi. Ihminen siis pystyy tiedostamaan pienen osan ympärillään tapahtuvista asioista sekä sisäisistä kokemuksistaan, ajatuksistaan ja tunteistaan kerralla.

Mikäli tiedostamattomaan jää paljon sellaisia asioita ja ihmisen ominaisuuksia ja kokemuksia, joita hän itseltään poissulkee, kieltäytyy näkemästä tai joita muut eivät hänessä hyväksy, muuttuvat nämä hänen persoonansa varjopuoliksi. Varjolla taas on tapana huolehtia siitä, että se tulee kuulluksi ja nähdyksi ihmisen omista piilottamisyrityksistä huolimatta. Se siis tarjoaa meille jatkuvasti mahdollisuuden tulla täydennetyksi tuolla tiedolla, jonka olemme itsestämme poissulkeneet tietoisesti tai tiedostamattamme. Usein ne asiat ovat tunteita, ajatuksia, kokemuksia ja omia piirteitämme, joita emme halua nähdä kuuluvan itseemme ja omaan persoonaamme. Persoonamme taas on kasvuympäristömme selviytymisstrategia ja sitä hallitsee tietoinen minä eli ego.

Tästä seurauksena, tämä tuntematon puolemme järjestää odottamattomia yllätyksiä meille myös joissain tilanteissa. Se myös laittaa egomme uskomaan omiin kuvitelmiimme, tulkitsemaan ja projisoimaan nuo varjo puolet muihin ihmisiin ikään kuin ne johtuisivat heistä. Ihminen siis projisoidessaan ja tulkitessaan muita ihmisiä, paljastaa samalla ne asiat, joista ei itsessään pidä ja joiden olemassaolon myöntäminen tuottaa hänelle tuskaa.

Tämä kaikki saattaa tapahtua hyvinkin nopeasti ja tiedostamattamme, mikä tietysti vaikeuttaa asioita. Usein nämä tulkinnat ovat hyvin subjektiivisia eikä se, johon ne kohdistuvat ole millään tavalla tietoinen niistä eikä niissä välttämättä ole mitään tottakaan. Jokaisen ihmisen omat elämänkokemusten lasit vaikuttavat siis syntyviin tulkintoihin, joihin tulkitsija sekoittaa mukaan uskomuksensa, arvonsa, asenteensa ja oman kollektiivisen alitajuntansa huonot kokemukset. Tästä syystä useimmat tulkinnat ovatkin ikäviä leimoja. Mutta yhtä pahasta saattavat olla ns. positiivisetkin leimat, varsinkin silloin, kun ne saavat uskomaan itsestään liikoja eli tulkitsemaan itseään tällä tavoin. Muiden ihmisten antamat positiiviset leimat taas saattavat johtaa vaikka fanitukseen tai idolisointiin kuten esim. pop-tähtien kohdalla.

Tulkintojen ja projisoinnin vähentäminen

Jos tulkinnoista, projektioista ja leimoista on lähinnä haittaa asioiden ja ihmissuhteiden selkiintymisen näkökulmasta, miten sitten näihin asioihin tulisi suhtautua? Tämä onkin hyvä kysymys pohdittavasti joka kerta, kun huomaat itsesi tekevän tulkintoja ja jakavan leimoja. Olet itseasiassa tehnyt silloin jo havainnon, kun huomaat tulkitsevasi. Se on ensimmäinen askel kohti sitä tietoisuutta omasta toiminnastasi, mikä on lähtökohta onnistuneille ihmissuhteille.

Opi siis tekemään havaintoja tulkintojen sijasta. Tämä voi kuulostaa helpolta, mutta mieti seuraavia esimerkkejä:

”Tullessani töistä kotiin näin likaiset tiskit pöydällä”

”Tullessani töistä kotiin näin tiskit pöydällä”

Ovatko edelliset havaintoja, tulkintoja vai onko vain toinen havainto ja toinen tulkinta?

Kerron sinulle, että vain alempi väite on havainto, koska ylemmässä on liikaa tulkinnallisuutta välissä kuten sana ”likaiset”.  Havainto on siis jotain minkä kuka tahansa voi todistaa olevan. Se on yleensä jotakin tekemistä, mutta pienetkin ylimääräiset sanat tekevät lauseestasi helposti tulkintaa ja tällöin lisääntyy tulkintojen mahdollisuus myös kuulijassa.

Mitä enemmän näet ihmiset, asiat ja tapahtumat vain havaintoina ja hyväksyt ne sellaisenaan, sen paremmin, voit ihmissuhteissasi, mutta sen paremmin myös tunnet itsesi. Iso ja yllätyksellinen varjo on merkki vähäisestä itsetuntemuksesta. Itsetuntemuksessa taas olemme jämähtäneet usein vain tutkimaan sitä minkä jo itsestämme tiedämme kuten egoomme. Emme siis tee mitään pelkällä egolla, vaan tarvitsemme tuntematonta puoltamme ollaksemme onnellisia ja hyvinvoivia, koska tämä tuntematon aiheuttaa ikäviä haasteita vain ollessaan tiedostamaton. Varjosta pääsee eroon vain tunnustamalla piilotetut ja tuntemattomat puolet osaksi minää. Ihmiset kuitenkin taas tulkitsevat tuntemattoman pahaksi ja väitän, että sitä käsitystä ruokitaan myös elokuvilla ja ihmisen unilla ja mielikuvituksella, jotka kaikki toisinaan heijastelevat ihmisen varjopuolia, joista hänen toivotaan tulevan tietoiseksi.

Ihminen siis tarvitsee sekä tietoisen että tiedostamattoman puolensa ollakseen hyvinvoiva. Tällöin sanotaan, että ihminen on ”kokonainen”. Ihminen on kokonainen vain nähdessään itsensä ja muut sekä-että näkökulmasta.

IMG_4137

Olen Kirsi Mäkinen, Tyytyväisyyden haaste valmennusten kehittäjä. Autan esimiehiä, tiimejä ja työyhteisöjä kestävien hyvinvointiratkaisujen löytämiseen työssään yksilöllistä tietoisuutta lisäten ja koko potentiaaliaan hyödyntäen.