Kuka minä olen?

Mistä minä sen tiedän ja mikä on minulle totta? Henkilöanalyysikin on hyödyllinen, kun ottaa sen sisään ja omistaa.

Ajattelin jakaa kanssanne kokemukseni ”ihmisten lokeroinnista” ja miten edelliset kysymykset liittyvät tähän. Usein erilaisten persoonallisuustestien tai henkilöanalyysien kohdalla kuten Luontaiset taipumukset, DISC, Thomas tai jonkin muun yhteydessä herää helposti ryhmässä keskustelu ”ihmisten lokeroinnista”. Osa on ihan ok asian kanssa, toisia se taas ärsyttää ja he kokevat, ettei ihmistä voi tällä tavoin ”lokeroida”. Haluaisin tuoda asiaan himan lisää tulkintamahdollisuutta. Asia ei ole minusta niin musta valkoinen. Ennen sitä haluan kuitenkin korostaa, ettei tällä blogillani arvioida yhtäkään työkalua sinänsä, joista puhun. Käytän niitä vain apuna havainnollistaessani asiaa.

Olen hiljattain tehnyt pitkästä aikaa Disc analyysin. Disc analyysi kertoo ihmisen toimintatyylistä, joka näkyy hänestä ulospäin. Se ei siis kerro ihmisen sisäisestä maailmasta kuten Jungilainen Luontaiset taipumukset, mikä kertoo luontaisesta ajattelutyylistämme. Disc siis selittää ihmisen käyttäytymistä ja miten se muiden silmissä tulkitaan. Täten se myös auttaa ihmisiä sopeuttamaan toimintaansa muihin ja ymmärtämään muita.

Jo tehdessäni huomasin, että nyt tulee tosi mielenkiintoinen tulos, koska ymmärsin vastaavani todella eri tavoin kuin ennen. Saatuani tuloksen, koin hetken ärsytystä, koska tajusin, kuinka passiiviselta oma introversioni sai minut näyttämään ulospäin. Tulos oli myös hyvin erilainen kuin viisi vuotta aikaisemmin. Keskustelin valmentajaystäväni kanssa, koska halusin kuulla, miten hän minut näki.  Hänen mielestään tulos kuvaa minua osin, mutta siitä puuttuvat ikään kuin minun ”parhaat puolet”. Kerroin hänelle, että työkalun tarkoituksena ei edes ole mitata niitä ominaisuuksia, mistä hän puhui.

Persoonallisuus ei ole se kuka minä oikeasti olet

Kuvaamani kaltainen ”Lokerointi” erilaisilla työkaluilla auttaa eniten niitä ihmisiä ymmärtämään itseään, jotka toimivat ikään kuin egostaan käsin eli opitun minänsä kautta. Toni Dunderfelt kuvaa opittua minää oheisessa kuvassa.

Opittu minä on siis kaikkea sitä geenien ja perimän lisäksi mitä olemme kasvuympäristöstämme ja siinä olleiden vuorovaikutussuhteiden kautta omaksuneet itseemme ja mitä olemme ikään kuin hylänneet. Tämä sosialisaatio tulee kaikille ihmisille normaalina kehitysvaiheena vastaan ja vahvimmin sen huomaa 0-20 vuotiaana, jolloin merkittävin transformaatio on ihmisen kehitys vauvasta aikuiseksi.

Opittu minä kuvaa minulle egoa eli tietoista käsitystä ITSESTÄ ja persoona on työkaluna välissä suhteessa ulkomaailmaan. Persoonallisuustesti tai persoona ei siis kuvaa sitä kuka minä oikeasti olen, koska on olemassa myös ns. ITSE. Se sijaitsee ihmisen tiedostamattomalla puolella ja näkee kokonaistietoisuuden eli sen kautta ihminen katsoo maailmaa laajemmin kuin vain tietoisen minänsä kautta. Siksi egoon samaistuminen ei tunnu kaikista hyvältä, kun taas toiset preferoivat sitä ja välttelevät todellista ITSEÄÄN. Tämä näkökulmaero aiheuttaa ihmisten välillä myös tulkintavaikeuksia ja ristiriitoja, mutta siitä myöhemmissä blogeissa. Dunderfelt kuvaa itseä sanalla ”ydinminä”.

Eli toisin sanoen, vaikka Disc antaa henkilölle tuloksen kuten Disc aina antaa, ei tulosta kannata kaikilta osin uskoa. Syy tähän löytyy siitä, että analyysi mittaa luotettavasti vain opittua minää. Koska ”kaikki” tietävät, että ns. yksilöityminen aikuisena on haastavaa ja harva on ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, on usein ennakko-oletuksena aina maallikoilla ja usein rekrytoinnissakin se, että henkilöanalyysi kertoo ”kuka tämä henkilö on”. Ainoastaan rohkeimmat ja ITSESTÄ vahvimmin ohjautuvat, ” sisäiset sankarit” ovat uskaltaneet elää ITSEÄÄN todeksi. Mitä tämä tarkoittaa? Henkilöanalyysin tulkinnallisuus lisääntyy, mitä vahvemmin ydinminä kehittyy ja ihminen yksilöityy aikuisena. Tästä voit lukea blogini, joka kertoo tarkemmin yksilöllisyyden ja yksilöitymisen eroista.

Laajemmassa kontekstissa

Jos katsomme asiaa isossa kehityspsykologian näkökulmassa, tarkoittaa opittu minä sitä kehitysvaihetta, jonka ohjaava vaikutus toiminnassamme on vahvimmillaan ensimmäisellä kolmanneksella, “individualistiin” asti. Viittaan tässä esim. Bill Torbertin kehityspsykologiseen näkemykseen ihmisen evolutiivisesta kasvusta (kuva alla). Joidenkin ihmisten kohdalla kasvu pysähtyy tähän vaiheeseen, mutta ne, jotka jatkavat toiselle kolmannekselle, ”muuttavat muotoaan” eli kokevat uuden transformaation vähitellen.

Kuvan lähde. Lue koko artikkeli: https://hbr.org/2005/04/seven-transformations-of-leadership

Heidän kehityskaari muuttaa suuntansa ulkoisesta maailmasta sisäiseen maailmaan. Tämä tarkoittaa, että ihminen alkaa eheyttämään itseään luontaisesti kiinnostuessaan tutkimaan kadonneita puoliaan tai niitä tunteita, ajatuksia ja kokemuksia, joita hänen tietoisuuteensa ITSESTÄ nousee. Hän siis rakentaa itse itsensä uudelleen suhteessa ulkomaailmaan.

Sen sijaan, että eläisi elämänsä loppuun saakka opitun minänsä kautta, ulkoisessa ohjauksessa, tekemällä ja olemalla kuten ”on oppinut, miten tässä yhteiskunnassa kuuluu ihmisen olla ja elää”, hän valitsee mitkä häneen sisäistyneistä puolista ovat todellisuudessa häntä itseään ja mitä hän haluaa nyt oikeasti omistaa. Vasta tämä ”omistusprosessi”, saa hänet yksilöitymään ja tiedostamaan todellisen ITSENSÄ, sen kuka hän oikeasti on.

Disc tai muu analyysi, kertoo yhden puolen siitä kokonaiskäsityksestä kuka sinä olet juuri nyt. Kasvu ja kehitys aikuisena edellyttää kuitenkin uskallusta kyseenalaistaa itsensä ja kysyä yhä uudestaan kuka minä olen. Kyseenalaistamisen kautta, voimme löytää ITSEMME uudestaan entistä eheämpänä.

Vaikka Disc tulokseni aluksi ärsytti, katsoin sitä realistisesti, mutustustelin, kysyin, kyseenalaistin, kauhistelin, otin sen sisään ja omistin uudella tavalla. Se vahvisti entisestään sitä käsitystä omasta transformaatioprosessistani, jonka olen muullakin tavoin kokenut todeksi itsessäni. Ärtymys on myös hyvä merkki itselle siitä, että tässä asiassa on jotain mitä kannattaa miettiä tarkemmin, kysymällä mitä tämä kertoo minulle itsestäni. Se paljastaa usein juuri niitä jumittumia, jotka vielä pitävät sinua kiinni vanhassa ja rajoittavat esteetöntä flowta kohti uutta.

Itsetuntemus on sisäisen ja ulkoisen maailman integraatiota

”Sille mikä näkyy meistä ulos, löytyy myös sisäinen vastike”, as within, so without.

Jos edellä kuvatun kaltaiset integraatiot eli ”omistusprosessi” vaihe vaiheelta onnistuu, kasvaa ihminen pidemmässä ajanjaksossa uuteen tietoisuuden vaiheeseen, jolloin hän muuttuu. Ajatukset, tunteet, arvot, uskomukset ja koko toimintalogiikka menee uusiksi. Tällainen ihminen ei ole enää sama ihminen kuin ennen. Hänelle Disc tai muu henkilöanalyysi kertoo eniten vain sen hetkisestä tilanteesta, josta käsin hän voi nähdä sisäistä todellisuuttaan ulkoa päin. Tämä tieto auttaa häntä näkemään mihin kehityssuuntaan haluaa alkaa seuraavaksi ulkoista toimintaansa kehittää ja miettimään mitä sen onnistuminen tarkoittaa sisäisessä maailmassa. Mitä minun on tehtävä, jotta viiden vuoden päästä ulos näkyvä kuva minusta onkin erilainen, jos näin haluan?

Tässä asiassa ei ole kyse siitä, että ihminen pyrkisi väkisin muuttamaan itseään. Transformaatiomatkalla olevalle ihmiselle tämä ei ole enää pakko vaan tietoinen valinta ja hän tekee sen puhtaasta innostuksesta, uteliaisuudesta sekä halusta oppia ja ymmärtää. Kyse ei ole siitä, että henkilö haluaisi olla jotain muuta kuin on. Integraatiossa on kyse siitä, että uudet puolet löytävät paikkansa arjessa toimivalla ja käytännöllisellä tavalla. Tämä saa sen näkymään myös ulospäin osana ihmisen toimintaa. Uudet puolet ovat silloin käyttökelpoinen resurssi pelkän tiedostamattoman heikkouden tai selviytymisstrategian sijaan. Tällainen ihminen saattaa olla myös vaikeammin ”lokeroitavissa”, koska hänen toiminta ei yhtä helposti erotu käytetyn työkalun ja teorian mukaisena tyypillisenä käyttäytymistyylinä.

Omista vain se, mikä on sinussa

Sisäinen integraatiotyö eli ns. varjotyöskentely kuten sitä kutsun, auttaa kasvamaan opituista kaavoista ja selviytymisstrategioista esim. asiakohtaisesti ulos. Tietoisuuden kasvu myös auttaa välttämään monet ylilyönnit ja estää joutumasta huonolla tavalla tiedostamattoman alitajunnan vietäväksi. Tietoisuuden kasvu lisää siis kapasiteettiamme toimia viisaasti suhteessa itseen, muihin, yhteiskuntaan ja hyödyntää koko potentiaaliamme millä tavalla tahansa haluammekaan manifestoida tässä elämässä.

Kun Jungilta kysyttiin haastattelussa, uskooko hän jumalaan, vastasi hän, että on hankala vastata, koska kyse ei ole uskosta vaan siitä mitä tietää sisällään. Sisäinen viisaus on se ”Jumala”, johon viitattiin. Siksi sinunkaan ei tarvitse uskoa henkilöanalyysiä tai tätä blogia eikä miettiä mikä on totta, voit alkaa itse tutkimaan itseäsi ja etsimään sisäistä viisauttasi. Samalla opit vastaamaan kysymyksiin kuka minä olen, mistä minä sen tiedän ja mikä on minulle totta.

Halutessasi seurata sisäistä viisauttasi ja vaikuttaa sen kasvuun ja kehitykseen Jungin näkemysten tukemana, tämä kasvuohjelma on sinulle. Osallistu ohjelman tutustumistyöpajaan ja yhteinen matkamme käynnistyy.

Kirjoittaja

 

Olen Kirsi Mäkinen Tyytyväisyyden haaste konseptin kehittäjä ja Jungian Life Coach. Haluan auttaa yksilöitä, ryhmiä ja työyhteisöjä löytämään suunnan ja kasvamaan tietoisuudessaan, jotta he voivat luoda uutta ja saavuttaa tarkoituksensa