Miksi elämäntapojen muutos on niin vaikeaa saada toteutumaan?

 Kun sisäinen motivaatio ja kehotietoisuus ovat hukassa, eivät ulkoiset asiat riitä käynnistämään muutosta

Vietettyäni viikonlopun silmiä avartavassa koulutuksessa ja pohtiessani mitä kaikkia ajatuksia se minussa herättikään, sain tänä aamuna yhteyden itseeni tavalla, joka selittää montaa elämäni haastetta uudella tavalla. Kerron tässä mitä oivalsin. Nämä ovat joillekin varmasti itsestään selviä, mutta kertovat siitä miten paljon helpommin näemme asiat ulkopuolisen silmin kuin oman elämämme toimijana.

Vuosia sitten, olen saanut lääkäriltäni suosituksen pitää painoni normaaleissa rajoissa, koska minulla on suurentunut diabeteksen riski. Vuosia olen myös yrittänyt pudottaa painoani tuloksetta. Nautin syömisestä ja herkuttelusta. Vietettyäni kuukausia Ranskassa opin myös syömään uusia ruoka-aineita kuten erilaisia juustoja ja käytin rasvaa rohkeammin ja opin myös juomaan viiniä. Valkoinen leipä oli herkkuani ja kulkuni leipäosaston ohi oli haastavaa, koska tuoksu sai askeleeni usein kääntymään siihen suuntaan.

Minulla oli pahimmillaan yli 20 kg ylipainoa, mutta se ei pahemmin minua haitannut. Harrastin liikuntaa kohtuullisesti keskimäärin 3 krt viikossa, mutta silti en laihtunut, koska ruokahaluni oli liiankin hyvä. Lisäksi tunnistin olevani tunnesyöppö ja kova stressaamaan turhistakin asioista.

Ongelman tiedostaminen ei vielä riitä, kehonsa kuuntelu on valinta, ei pakko

Oma henkinen kasvuni viimeisen kolmen vuoden aikana on kuitenkin auttanut minut irti monista riippuvuuksista ja tulokset alan konkreettisesti tajuamaan vasta nyt, kun ne alkavat näkymään ja tiedän sisäisesti miksi teen sen mitä teen. Entiset intohimoni kuten viini, juustot, croisantit, vaalea leipä, suklaa ja JÄÄTELÖ tuntuvat nyt hallinnassa olevilta herkuttelun hetkiltä, joita karkkipäiväksi voisi kutsua.

Karkkipäivä-ajatuskin oli joskus mielestäni täysin outo, koska kuvittelin, ja uskottelin itselleni, että ”kyllähän minä syön melko terveellisesti ja elän terveellistä elämää, liikun jne”. Tämä oli kuitenkin vain uskomus, jolla annoin itselleni luvan syödä mitä huvittaa ja sorruin helposti jumpan jälkeen nälkäisenä kaupan ohi kulkiessani ostamaan korillisen herkkuja. Jo kassajonossa sanoin itselleni, että ”taas sinä sorrut, eikä se yhtään haittaa sinua”.  Silläkään hetkellä, kuullessani lauseen päässäni, ei mieleeni juolahtanut jättää koppaa siihen ja poistua omalle jääkaapille, vaikka kysyinkin itseltäni ”miksi sinä taas teet näin?”

Samaan tapaan uskottelin itselleni vuosia, ”ettei minulla ole aikaa harrastaa enempää liikuntaa viikossa”, kun asia tuli jonkun kanssa puheeksi. Olen viettänyt 10 vuotta elämässäni opiskellen ja tehden töitä samaan aikaan ja usein olin iltaisin niin väsynyt ja koin olevani täysin puhki ja ylikuormittunut. Jos olisin vaatinut itseltäni myös kuntoilua vielä lisää samaan aikaan, olisin varmasti uupunut kokonaan. Siinä mielessä osasin siis säädellä kuormitustani, mutta tämä vaihde ehti juurtumaan minuun turhankin hyvin kymmenen vuoden aikana ja lopulta se oli enää selitys. Kaikki muuttui, kun sain viimeisimmän tutkintoni valmiiksi ja päätin, että nyt loppuu oman hyvinvointini polkeminen ja lisäsin tietoisesti sellaisiin asioihin keskittymistä, joista nautin ilman stressiä, aidosti. Yksi tällainen oli liikunta ja aloin lisäämään liikunnan määrää.

Tuona aikana huomasin kuitenkin taas uuden mielen riippuvuuden ilmaantuneen. Vaikka lisäsin liikuntaa, paino alkoi hiljalleen pudota ja tyytyväisyyteni ja hyvinvointini lisääntyi, olin kuitenkin yhä koukussa työntekoon. Ajoin itseni lievään burn-outtiin viime vuoden lopulla. Kehoni ilmeisesti huomasi, että jotakin outoa oli meneillään, koska milloinkaan ennen sitä en ole sairastanut erilaisia flunssia ja sen jälkitauteja yhtä paljon kuin ensimmäisen yrittäjävuoteni aikana. Eivätkä ne ehkä vieläkään ole täysin loppuneet, en osaa vielä sanoa, aika näyttää.

Sairastelu oli outoa ja turhauttavaakin, koska olin tehnyt jo pienen muutoksen elämäntapoihinikin. Olin liittänyt vihermenut päivittäiseen ruokavaliooni. Se ei kuitenkaan estänyt minua sairastamasta, vaikka mehuilla luvattiinkin olevan sellaisia vaikutuksia. Se otti päähän ja sekoitti kuntoiluni ja työntekoni. Otti entistä enemmän päähän sen jälkeen, mistä masennuin ja tapoin turhautumiseni syömiseen.  Ymmärrän silti, että eivät mehujen tulokset voi kai heti näkyä ja ehkä siihen vaikutti myös stressi ja muutkin tekijät kuin vain vihermehujen käyttäminen ja vie se varmaan myös aikansa ennen kuin vaikutukset alkavat kunnolla näkymään. Painoni nousi taas tuon sairastelukierteen aikana, mikä suututti ja sai minut etsimään lisää keinoja muuttaa tilannetta.

Unen kanssa oli ongelmia, koska asetin itselleni liian tiukkoja tavoitteita, joihin voimani eivät riittäneetkään, mikä oli täysin yllätys. En ollut koskaan aiemmin kokenut samaa, mutta siksi olinkin vuosia ylikuormittunut, kun en tunnistanut kehoni levon tarvetta.

Pienin askelin eteenpäin, jotta muutos ehtii käymään taloksi

Noin kuukausi takaperin otin taas yhden askeleen lisää elämäntapamuutoksessani ja hyvinvointiani lisätäkseni. Otin avuksi personal trainerin, joka rakensi minulle ruokaohjelman.  Tämä tapahtui siinä vaiheessa, kun olin ensin tajunnut yhden ilmiselvän asian, joka oli ollut aina minulle ongelma. Olin miettinyt miten ihmeessä urheilijat pystyvät syömään niin paljon proteiinia päivässä, vaikka se edellyttää sellaisten ruoka-aineiden syömistä, mistä en pitänyt. Tällaisia olivat erilaiset mm. maitorahka ja raejuusto. En myöskään ollut erityisen innoissani liharuuista, koska en pidä ruuanlaitosta enkä osaa maustaa ja siksi en halunnut käyttää liikaa lihaa ja aikaa opetteluun. Halusin päästä helpolla.

Lopulta tajusin, että on olemassa helppo ratkaisu, jota en vaan ollut ymmärtänyt aikaisemmin, mutta Smoothie aikakausi auttoi minua näkemään tämän mahdollisuuden. Hankin tehosekoittimen siis smoothien koneen. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmaa syödä riittävästi maitorahkaa tai raejuustoa, kun pystyin sekoittamaan herkullisia aterioita niistä laittamalla joukkoon hedelmiä tai marjoja.

Alitajuntansa työn huomaa vasta, kun arvot ja tavoitteet muuttuvat toiminnaksi

Se mitä kuitenkin pystyn vasta nyt näkemään, on tämän käymäni koulutuksen vaikutus kaikkeen edelliseen. Se on auttanut minua kuuntelemaan paremmin tunteitani myös kehon tasolla ja auttanut ymmärtämään mistä tarpeistani käsin toimin syödessäni liikaa, sortuessani herkutteluun, liikkuessani liian vähän, ottaessani vihermehut käyttöön ja tehdessäni lopullisen ruokavalion muutoksen terveelliseen suuntaan jättämällä ylimääräiset kalorit pois.

Kehotuntemusten ymmärtäminen ja oikein tulkinta on ollut minulle haastavaa, koska ajatteluni oli pakottanut minut sulkemaan ne pois sanomalla ” ei nyt ole aikaa tuollaiseen, nyt pitää saada tämä valmiiksi”.  Nyt olin siis oppinut hiljentämään ajatteluni ja kuulemaan mitä kehoni sanoi.

Ymmärsin, että liiallinen syöminen johtui tunnetason ongelmista kuten stressistä, huolista ja murheista, joille annoin liikaa tilaa elämässäni myös vapaa-ajalla, vaikka minun ”pitäisi” tietää tämä asia, jota muillekin opetan. Samasta syystä en muka löytänyt aikaa liikkumiseen enemmän, koska henkinen kuormani oli niin raskas, että kehoni ei jaksanut enää enempää rasitusta.

Vaikka tiedostinkin asian ylensyönnistä, oli tilanteen toimiva korjausmalli pitkään hukassa. Se löytyi, kun tajusin, että ”haluan tuntea oloni energiseksi, jaksaa paremmin päivittäin ja ennen kaikkea nukkua hyvin”. Olin nimittäin havainnut, että kaikista hyvinvointini muutoksista huolimatta tunsin itseni usein väsyneeksi enkä löytänyt sille mitään aiemmin toiminutta järkiperäistä selitystä. Jäljelle jäi siis kehoni tuntemusten kuunteleminen ja muutoksen tekeminen kehollisella, ei vain ajatuksellisella tasolla.

Uniongelmien tiesin johtuvan kiireestä ja työlleni asettamista tavoitteista. Ymmärsin lopulta, että minun pitää lopettaa myös tiukka aikatauluttaminen. Minulle oli luonteen omaista aikatauluttaa elämääni ja koska olin leimannut itseni tehokkaaksi ja ”jaksan kyllä tämän vielä” –ajatus oli hyvin omaksuttu, oli nyt ilmeisesti aika nähdä myös se toinen puoli. En siis jaksanutkaan. Siksi oli aika antaa sisäisten tuntemusteni päättää välillä aikatauluista. Onneksi työni suo minulle tämän mahdollisuuden. Otin aikaa lepoon ja lyhempiin työpäiviin niin kauan, etten enää tuntenut rintakehässäni pientä ahdistusta, kun ajatus työnteosta heräsi tuntiessani etten jaksa. Tämä tarkoitti sitä, että kolme kuukautta tein töitä rauhoittaakseni tilanteen ja kuunnellakseni kehoni tuntemuksia.

Tämän tiedostaminen kehossa johti siihen, että enää ei ollut vaikea tinkiä unestakaan ja minulle oli tärkeää varmistaa hyvän unen mahdollisuus. Aloin menemään nukkumaan ajoissa, silloin, kun väsyttää ja varmistin tämän sillä, että halusin saada työasiat pois päästäni normaalin työajan jälkeen ja siksi liikunta oli hyvä keino. Tästä syystä päätin, etten koske työasioihin klo 17 jälkeen ja tarvittaessa pidän vapaapäiviä.

Yllättävää kyllä tuokin päätös toimi tällä kertaa ja se johtuu siitä, että tiedostan tarpeeni sisäisellen hyvinvoinnille paremmin. Kiire oli vain huono strategia, jonka luulin auttavan minua tyydyttämään ulkoisten asioiden ja ihmisten minuun kohdistamia tavoitteita, joista osa oli pelkkiä uskomuksia, joista otin liikaa painetta. Ei minun tarvitse pelkästään muiden tarpeiden takia riskeerata omaa terveyttäni.

Ruokavalion muutos onnistui nyt myös helposti, mikä yllätti minut myös täysin, koska olin kolme vuotta temppuillut sen asian kanssa. Eihän kukaan lääkäri kuitenkaan voi saada minussa muutosta käyntiin ellei minulla ole tiedossa sisäistä motivaatiota sen tekemiseen. Nyt minulle oli sisäinen motivaatiokin ja siksi ei ollut vaikeaa jättää herkut karkkipäivään. Tämä oli ehkä se muutoksen vaihe, jonka jälkeen vasta näin kunnolla muutoksia, koska mielialani kohosi, tunnen oloni energiseksi, jaksan taas ajatella ja tehdä töitä. En pura turhautumistani syömiseen ja harrastan liikuntaa sen mukaan mitä keho tarvitsee. En siis pakota itseäni siihenkään ja jos joskus en jaksa urheilla, jätän sen hyvillä mielillä väliin syyttämättä itseäni ”vetelykseksi”.

Nyt minulle tuli ajatus, että ehkä tämä juttu ei vielä korostanut tarpeeksi sitä mistä tämä kaikki muutos siis sai lopullisen sysäyksensä. Olen siis viimeisen vuoden ajan käynyt koulutusta, joka auttaa ymmärtämään tunteitani ja tarpeitani paremmin, ottamaan vastuuta itsestäni ja muista tietoisemmin ja oppimaan uuden tavan toimia ihmisten kanssa. Tämä kaikki mistä kerron on ollut minun tyytyväisyyteni ja hyvinvointini haastetta, jonka kuntoon laittaminen on kestänyt kauan. Halusin kertoa tämän tarinani, koska toivon, että se motivoi myös sinua kohtaamaan omat ”tyytyväisyyden haasteesi”, joiden vaikutus elämään ja hyvinvointiin on yllättävä.