Miten johtaa itseään systeemiälykkäästi?

Ennen kuin voimme kasvaa tai johtaa itseämme onnistuneesti työssä, on meidän tunnistettava ja tiedostettava miksi olemme tämän kasvun tarpeessa ja mistä tuo tarve kumpuaa? Mitä on elämässämme tapahtunut, joka on laittanut ajattelemaan asioita uudella tavalla? Kasvuun sisältyy siis aina tarve muutokselle.

Tulevaisuuden itsensä johtamiseen sisältyy systeemiälykkyys. Tästä aiheesta löytyi kiinnostava artikkeli. On totta, että systeemiälykkyys on tarpeellista, mutta artikkeli antaa ymmärtää, että tunneäly olisi jotenkin merkityksettömämpi tai eri asia. Itse olen asiasta hieman eri mieltä. Kerron tässä miksi.

Edelliset kysymykset itsensä johtamisesta eivät aukea sillä, että joku kertoo sinulle, että kannattaisi kehittää systeemiälykkyyttä. Toki siitä on apua ja tässä mielessä se on hyvä neuvo. Ihminen ei vaan yleensä kuuntele neuvoja, ellei ole kasvuhaluinen. Silloinkin hänen täytyy itse, sisäisesti, kokea tarvetta jonkin asian ymmärtämiseen ja haluta kehittyä siinä.

Tunneälyä, systeemiälyä, tietoisuustaitoja…

En tiedä millä mittarilla tehdystä tunneälystä puhutaan artikkelissa. Sillä ei ole myöskään merkitystä, koska analyysit ovat vain järkeistettyä tietoa todellisista tunnetaidoista, mitkä tulevat esiin ihmisten välillä vuorovaikutustilanteissa ja niitä esimerkkejä löytyy artikkelistakin.

”Systeemiälykkäät ihmiset pystyvät arvioimaan toimintaansa”.

Näin on, koska ihminen joka osaa tunnistaa tunteensa, tarpeensa ja ajatuksensa tässä hetkessä, pystyy valitsemaan myös sanansa ja toimintansa viisaammin, koska ajatus synnyttää tunteita, tunteet toimintaa. Myös toiminta synnyttää tunteita ja tunteet ajatuksia.

”Systeemiäly ilmenee mm. kykynä nähdä kokonaisuuksia, lähestyä ihmisiä positiivisesti, suhtautua asioihin innostuneesti.”

Näin on ja nämäkin ovat tunneymmärryksestä ja sisäisestä tunnetasapainosta tulevia tekijöitä, joihin voi sisältyä myös systeemiälykkyyttä. En näe, että tunnetasapainoa ihmissuhteissa voisi edes yksilötasolla löytää ilman tietoisuutta kokonaiskuvasta. Minusta sen pohjalla on kuitenkin sisäinen tietoisuus siitä mitä itsessä tapahtuu tässä ja nyt.

”Kun esimies pystyi kertomaan sairastavansa syöpää, työntekijät osasivat huomioida tämän toiminnassaan.”

Tässäkin on taustalla taito ymmärtää empaattisesti toista ihmistä ja myös asettua hänen asemaansa. Sekin on tunnetaito.

”Työntekijä voi kehittää systeemiälyään. Negatiivinen asenne leviää nopeasti. Jos kohdataan toiset positiivisesti, se auttaa luomaan työpaikalle hyvän ilmapiirin.”

Tässä on minusta jälleen järkeistetty tunneasiaa. Kohtaamisen taito liittyy empatian ja myötätunnon tarpeiden huomaamiseen toisessa ja taitoon luoda luottamuksellinen ilmapiiri ja sitä kautta aito yhteys toiseen ihmiseen. Empatian tarpeen huomaaminen liittyy myös tunnetaitoihin, koska jokaisen tunteen taustalta löytyy universaali, yleisinhimillinen tarve kuten empatian tarve.

Miten kehittyä systeemiälykkyydessä?

Systeemiälykkyyteen sisältyvät myös tunnetaidot ja tunneäly sekä muut itsetuntemusta kehittävät taidot. Näen, että tässä puhutaan termistä, jonka ymmärrystä haittaa myös se, että samasta asiasta puhutaan monella muullakin termillä. Itse olen luultavasti selittämässä asiaa vielä yhdellä uudella tavalla, jota joku muu ei ymmärrä. Systeemiälykkyyden perustaidot hankitaan mielestäni tunneosaamisen kautta, itsetuntemusta ja tietoisuustaitoja kehittämällä.

Blogin alussa olevien kysymysten vastaukset siis auttavat etsimään sitä yhteyttä itseen, mitkä liittyvät systeemiälykkyyden kehittymiseen. Sitä ei voi lukea kirjasta eikä omaa toimintalogiikkaa voi muuttaa nopeasti. Tätä voi kuitenkin nopeuttaa harjoittelemalla tarvittavia taitoja. Se mikä on kasvanut meihin vuosikymmenten kuluessa, ei lähde hetkessä pois. On siis treenattava systeemiälykkyyden perustaitoaja arjessa, ihmissuhdetilanteissa.

Käytännössä tämä tarkoittaa tietoisen läsnäolon kohdentamista kaikkiin ihmiskohtaamisiin. Omien tunteiden, ajatusten ja tarpeiden tunnistamista hetkessä ja tämän tiedon ”oikeaa” eli systeemiälykästä tulkintaa, minkä pohjalta ihminen voi valita sanansa ja toimintansa viisaasti.

Minulle se tarkoittaa tunne- ja tietoisuusosaamisen kehittämistä vuorovaikutustilanteissa. Tietoisuustaidot, joita tässä myös systeemiälyksi kutsutaan, eivät tarkoita pelkkää mindfullnessia ja hengitysharjoituksia. Ne ovat vain osa samaisen taidon harjoittelua. Samaa osaamista voi kehittää kaikissa ihmissuhdetilanteissa kuten artikkelikin osoittaa. Haluatko tietää lisää?

Tyytymättömyys nykytilaan johtaa seuraavalle tietoisuuden tasolle

Halutessamme kehittyä mahdollisimman nopeasti systeemiälykkyydessä on meidän harjoiteltava sekä perustaitoja eli tunteiden, tarpeiden, ajatusten ja uskomusten sekä varjojen tunnistamista itsessä, muissa, työyhteisössä ja yhteiskunnassa että henkisempiä taitoja kuten meditaatiota tai mindfullnessia. Näiden taitojen yhteisvaikutus mahdollistaa systeemiälyn kehittymisen nopeammin. Tämän lisäksi on eduksi, jos henkilön elämässä tapahtuu isoja muutoksia tai kriisejä, koska ne ovat systeemiälyn kehittymisen moottoreita siinä missä haastavat tilanteet työssäkin.

Mistä tämä johtuu? Systeemiälyn kasvun suunta kulkee kohti ihmisyyttä, inhimillisyyttä, myötätuntoa ja yhteistä hyvää yksilössä, ryhmässä, työyhteisössä, yhteiskunnassa, kaikissa systeemeissä. Ihmisen on siis kohdattava elämässään kaikki ne tasot ja omaksuttava edellinen systeemiälyn taso kokonaisvaltaisesti ennen kuin ennen kuin uusi porras aukeaa. Yksilön kohdalla tämä tarkoittaa myös sitä, että seuraavan portaan saavuttaminen systeemiälyssä edellyttää, että yksilö on kokenut nykytilanteensa huonona, kyllästynyt siihen, päästänyt vanhasta irti ja on valmis antamaan uuden mahdollisuuden avautua. Se voi tarkoittaa myös yksilön kokemusta siitä, että hän on joutunut vastakkain rajoitteidensa kanssa tai sitten hän on ikään kuin kuolettanut vanhan tietoisuutensa tilan ja avautunut uudelle. Hän saattaa kokea myös identiteettinsä olevan ristiriidassa vanhan tietoisuudentilan kanssa.

Haluan tällä jutulla siis kiinnittää huomiota, paitsi siihen miten systeemiälyä voi jokainen käytännössä harjoitella, myös siihen systeemiin, että samasta asiasta puhutaan eri aloilla ja eri asiayhteyksissä eri termeillä. Jokainen tutkija, kirjailija tai kouluttajakin on kehittänyt asialle omat terminsä. Tällä tavoin se on myös keino profiloida itseään ammatillisesti. Silti voi olla kyse samasta asiasta ja siihen liittyvän osaamisen harjoittelu tarkoittaa perusihmissuhdeosaamista.

Lue tästä blogisarjan ensimmäinen osa:

Itsensä johtaminen yksilöllisyydestä yksilöitymiseen

Lisätietoja blogin aiheesta:

Tyytyväisyyden haaste valmennukset sisäisen kasvun optimointiin ryhmille ja yksilöille
Ken Wilber: Theory of Everything, An integral vision for business, politics, science and spirituality, 2000.
Marshall B. Rosenberg: Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, 2015.

Kirjoittajasta:

Olen Kirsi Mäkinen, Tyytyväisyyden haaste valmennusmallin kehittäjä, potentiaalin johtamisen asiantuntija sekä ammatillisen kasvun valmentaja.  Haluan auttaa yksilöitä, ryhmiä ja työyhteisöjä löytämään uudelleen suunnan ja hyödyntämään koko potentiaaliaan, jotta he voivat luoda uutta ja saavuttaa tavoitteensa. Haluan edistää tyytyväisempien työntekijöiden ja tyytyväisemmän työyhteisön ja radikaalisti paremman työelämän kehittämistä.