Nämä 10+2 suhtautumistapaa tarvitsevat transformaatiota länsimaissa

Ainakin nämä kymmenen kaiken muutoksen pohjalla vaikuttavaa asiaa kaipaavat transformaatiota…

Eräs vahvuuteni on aina ollut se, etten ole halunnut katsoa läpi sormien epäkohtia, jotka ovat vastoin yhteistä hyvää. Siksi pohdin tässä blogissa sitä, mitä perinteinen maailmankatsomus on meille antanut. Loistonsa ohessa se on myös tuottanut ongelmia. Lista on pitkä, mutta tässä jokunen asia, jotka heti lennähtävät silmille – katsoinpa sitten mihin suuntaan tahansa.

Katso yllä olevaa kuvaa. Kerrostalon huoneiden 2 (yksilön ulkoinen) ja 4 (ryhmän ulkoinen) näkökulmat ovat kaikille johtajille ne tutuimmat ja käytetyimmät. Se tarkoittaa samalla sitä, että johtajan sisäinen maailma niin yksilön näkökulmasta kuin osana yhteisöä jää vaille huomiota.

Tällainen asioiden tulkitseminen ulkoisesta maailmasta käsin johtaa:

1) yksipuolisuuteen

ja se vieraannuttaa meidät luovuudesta ja sitä tukevasta energiasta. Luovuus syntyy sisältä tiedostamattomasta, epävarmuudesta ja kaikesta siitä, mitä emme voi silmillä suoraan nähdä. Samanaikaisesti sisäisen maailmamme kuuntelu lisää vastuullisuuttamme.

2) Ulkoista näkökulmaa

on kulttuurissamme totuttu pitämään objektiivisena ja yleisesti hyväksyttävänä työyhteisöjen todellisuuden tulkintatapana. Siinä ei ole sinällään mitään vikaa, mutta jos teemme tätä sisäisen puolemme kustannuksella, olemme pulassa muuttuvassa maailmassa.

Objektiivisuuteen tähtäävän näkökulman kannattajat ovat ottaneet myös tieteen ja tutkimuksen omakseen, ja vertaavat siihen ilman syvällistä kiinnostusta tai ymmärrystä subjektiivista sisäistä näkökulmaa kohtaan. Heidän on vaikea edes ymmärtää millä tavoin yksilöllinen ja yhteisöllinen näkökulma liittyvät yhteen.

Vaikka tiede tuo edistystä, ei sen

3) negatiivisia vaikutuksia

transformatiivista kasvua rajoittavana tekijänä ole vielä täysin tiedostettu. Tämä tieteellisen tiedon ylivalta on syntynyt juuri perinteisen maailmankatsomuksen myötä. Yksi jos toinenkin tutkija ja tieteenhaara on pyrkinyt osoittamaan oman validiteettinsa ja uskottavuutensa rationaalis-tieteellisin menetelmin. Esimerkiksi psykologia on uutena tieteenalana tehnyt kovasti töitä saavuttaakseen tieteellisesti arvostetun aseman. Mutta nykyään ns. objektiivinen näkökulma rajoittaa enemmän kuin mahdollistaa.

Jos olemme tarkkasilmäisiä, huomaamme, että tieteen korostuminen kulttuurissamme johtaa siihen ajatukseen myös yksilötasolla, että meidän

4) tulisi ikään kuin tietää kaikki

ja mikään ei saisi olla tiedostamatonta, tuntematonta ja epävarmaa. Emme siis osaa, pysty tai halua luottaa omaan psyykeeseemme tietolähteenä. Se näkyy esimerkiksi siinä, että tiedämme enemmän ulkoisesta maailmasta kuin itsestämme, mikä taas heijastuu suoraan ihmissuhteisiimme ja käsitykseen itsestämme ja ympärillä olevasta todellisuudesta.

5) Itsereflektion puute

antaa meille väärän käsityksen elämän tarkoituksesta. Perinteinen kulttuuri on pyrkinyt vaikuttamaan tähän kehottamalla kuluttamaan enemmän ikään kuin kaiken tarkoituksena olisi ”ostaa enemmän”. Koska yksilöt ovat rakentaneet yksilöllisyyttään materialistisia tarpeitaan tyydyttämällä yksilöitymisen sijaan, on se johtanut myös siihen,

6) ettemme tiedä keitä olemme.

Olemme omaksuneet sen mitä kollektiivinen kulttuurimme haluaakin meidän omaksuvan. Mutta ilman omaa käsitystä siitä keitä olemme, mitä haluamme ja tarvitsemme, olemme hukassa.

7) Persoonallisuutemme näivettyy,

koska meille ei jää aikaa kehittää taitoja ja ominaisuuksia, joilla palvelisimme maailmaa. Tästä taas seuraa skeptisiä ajatuksia siitä, mikä on elämämme todellinen tarkoitus. Kuinkahan moni tälläkin hetkellä etsii vastausta tuohon kysymykseen? Emmehän me voi tietää elämämme tarkoitusta, jos emme hyväksy muita tiedon lähteitä kuin tieteen ja objektiivisen totuuden, sen mikä on silmillä nähtävää, faktaa ja vain sen mitä ympäristömme hyväksyy ja meille syöttää.

”Miten toteuttaisin omat unelmani ja huolehtisin perheeni, puolisoni ja muiden ihmisten tarpeista ja tekisin samaan aikaan pitkää päivää töissä? Sitten pitäisi vielä jaksaa harrastaa kaikkia 12 asiaa ja olla hyvällä tuulella ja tyytyväinen!”

Kun kaikki arvotetaan vertaamalla itseä muihin, on se tyypillinen länsimaisen onnellisuuden tavoittelijan loukku. Tästä syystä lähes jokainen jää jossain vaiheessa helposti jumiin joko yksityis- tai työelämänsä ongelmiin, ja miettii ehkä vuosia, miten ne saisi ratkaistua. Tämä vain siksi, että

  1. olemme rakentaneet elämämme ulkoisen turvallisuuden varaan, mutta elämä on epävarmaa;
  2. meillä ei ole luottamusta elämään ilman omaa kontrollia;
  3. emmekä tiedä ketä kuuntelisimme ja kuka on oikeassa.

Jos nämä ovat lähtökohdat, joista käsin etsimme vastauksia ja

8) pelkäämme tuntematonta,

ei ihme että olemme jumissa. Meidän pitää nähdä kuinka haavoittunut länsimaisen kulttuurimme perusta on. Se rajoittaa näkökulmaamme sen suhteen mitä voimme tehdä, miten täällä saa ja kuuluu elää, ja mikä tai kuka on riittävä auktoriteetti määrittämään sen mitä haluamme. Se ITSE, mistä meidät on vieroitettu sosialisaatioprosessissa jo lapsuudesta alkaen, on nyt syytä löytää uudestaan ja ottaa keskusteluun mukaan. Se on aikuisena kasvamisen ensimmäinen vaihe.

Emme ole kuitenkaan tottuneet kuuntelemaan sisäistä ääntämme, joten sen huomaaminen on aluksi vaikeaa. Ja juuri siksi sen kuuntelemista on tärkeää opetella.

Tasa-arvo on yksi suurimpia asenneongelmia. Kyse ei ole kuitenkaan feminismistä, vaan pikemminkin siitä, että oppisimme

9) tunnistamaan itsessämme olevat eri puolet.

Meissä kaikissa, miehissä ja naisissa on sekä maskuliinisia että feminiinisiä puolia, joita käytämme myös päivittäin, vaikka moni ei sitä tiedä. Myös parinmuodostus on riippuvainen sisäisestä mies/naiskuvastamme.

Meissä kaikissa on hyvää ja pahaa, ja mielemme rakentaa jatkuvasti vastakkainasetteluja. Dikotomioiden tarkoituksena ei ole jättää meitä jumiin, vaan johtaa niiden hyödyntämiseen kasvun ja oppimisen lähteenä. Elämä on oppimista vielä aikuisenakin.

Lisäksi tasa-arvon kohentaminen esim. naisten työelämämahdollisuuksien ja johtopaikoille nousun muodossa on tärkeää, koska feminiininen, hyvinvointia tukeva energia on hyvinvointivointivaltion perusrakenteessa. On myös miehistä ja heidän asenteistaan ja uskomuksistaan kiinni, miten tämä kehitys etenee.

Myös muukalaisviha ja ylipäätään ihmisten arvottaminen, tuomitseminen ja vihanpito ketä tahansa kuviteltua vihollista kohtaan on osa tätä ilmiötä. Hyvä esimerkki tästä on Yhdysvaltain presidentin ja Pohjois-Korean johtajan välinen kuviteltu sota-asetelma, joka tosiasiassa on vain jommankumman tai toisen osapuolen omaa taistelua itsessään olevaa tuntematonta vihollista kohtaan.

Länsimaisilta puuttuu

10) tyytyväisyyden tasapaino.

Se antaa liikaa arvostusta järjelle, logiikalle ja lineaariselle ajattelulle. Sisäinen viisaus tuntuu puuttuvan kokonaan. Tässä tilanteessa meille on tärkeää ymmärtää, ettemme voi täysin kontrolloida elämäämme ja on paljon sellaista todellisuutta, joka on itseämme suurempaa, ja jota järjellä ei voi selittää.

Ennen kuin luet loppuun mieti mitä tuo edellinen lauseeni sinussa herätti? Ihastusta, vihastusta…tunteesi kertoo juuri siitä mistä puhun.

”Itseämme suurempaa” – niinpä niin, jotain jumalallista, todistamatonta, epävarmaa ja käsittämätöntäkö? Kyllä vain, juuri sitä. Mutta se on se reitti, jota kautta tietoisuutemme voi laajentua. Se on väylä, jonka myös monet kehityspsykologian teoriat osoittavat todeksi, esim. Jungin teoria individuaatioprosessista, Ken Wilberin integraaliteoria, Otto Scharmerin U-teoria ja William Torbertin teoria johtajuuden kasvusta.

Sen sijaan, että välttelisimme kohtaamasta epävarmuutta ja sitä mitä emme vielä tiedä, on tärkeää sukeltaa sisäänpäin, kohti itseä ja kohti omaa hiljaisuutta. Tällä on tärkeä merkitys kasvulle, kehitykselle ja kaikelle muutokselle. Ilman sitä ei mitään muutosta tapahdu, koska tie muutokseen kulkee tuntemattoman kautta. Isokin muutos alkaa ihmisen sisäisestä viisaudesta ja siitä tarkoituksesta, joka luontaisesti johtaa kohti yhteisöllistä hyvää.

Epävarmuuden sietämisestä on kyse myös

11) vallankäytössä.

Perinteinen vallankäyttö perustuu hierarkioihin ja rakentaa eriarvoisuutta ihmisten välille. Uusi valtakäsitys purkaa hierarkioita, ja mahdollistaa yksilöllisen vallan soveltamisen tilanteen, osaamisen, kokemuksen tai jonkin muun luontaisen dynamiikan mukaisesti. Samaan aikaan voimme miettiä, käytämmekö jokainen tätä mahdollisuutta hyödyksi tilanteissa, joihin haluamme vaikuttaa. Vallan käyttö tai vallan käyttämättä jättäminen on tulkittavissa vallankäyttöstrategiana, josta on toisinaan hyötyä, toisinaan myös haittaa.

Maailmamme on rikki. Sen pelastamiseen tarvitaan Carl Jungin mukaan

12) juurettomuuden palauttamista.

Jos haluat saada aikaan ulkoista muutosta, on ensin käännyttävä sisäänpäin ja tehtävä sisäinen muutos.

”As within, so without.”

Siinä missä olemme kadottaneet yhteyden Itseemme, olemme samalla ajautuneet uskomaan, että voimme rakentaa turvallisuuden tunteen ulkoisten tekijöiden varaan. Haalimme rahaa ja omaisuutta, menemme naimisiin ja hankimme lapsia tai etsimme vakituista työpaikkaa mahdollisimman hyvällä palkalla ja kuvittelemme, että ne tuovat meille turvallisuutta. En tarkoita tällä, ettei meillä olisi tarpeita tai etteivät muut ihmiset olisi meille tärkeitä, mutta ilman sisäistä turvallisuuden tunnetta olemme aina riippuvaisia muista.

Tästä edellisestä esimerkkinä on työttömyysturvajärjestelmämme. Työttömyysturvassa ongelmana on molemminpuolisen riippuvuuden ylläpito. Tukiverkko on tärkeä, mutta se ei saa johtaa siihen, että syntyy systeemi, josta kumpikaan ei pääse irti ja osapuolet ovat epäterveessä riippuvuussuhteessa toisiinsa.

Kaikkien edellä kuvattujen asenteiden ja uskomusten purkaminen on tärkeää, kun kehitämme transformatiivista kapasiteettiamme ja haluamme saada aikaan muutosta itsessä, ryhmässä, yhteisössä tai yhteiskunnassa.

Yksilöllisen tietoisuuden laajentaminen ja oman käyttöjärjestelmän uudelleen määrittely on kaiken muutoksen ja kasvun lähtökohta. Siinä sinua auttaa

Yksilöllisen tietoisuuden laajentaminen ja oman käyttöjärjestelmänsä uudelleen määrittely ovat kaiken muutoksen ja kasvun pysyviä lähtökohtia. Siinä sinua auttavat kasvuvalmennukset vastuulliseen ihmisyyteen ja Global Leadership Profile, GLP.

Artikkeli on julkaistu alunperin toisella sivustolla 8.2.2018.

Kirjoittajasta:

Kirsi Mäkinen on Vastuullisen ihmisyyden kasvuohjelmien kehittäjä ja uuden maailman transformaation edistäjä yksilöissä, ryhmissä ja yhteiskunnassa. Hänen kehittämät kasvuohjelmat vastuulliseen ihmisyyteen auttavat yksilöitä löytämään uudelleen yhteyden itseensä, suunnan ja kasvamaan kohti koko potentiaaliaan. Työyhteisöjen kasvuvalmennukset mahdollistavat uuden maailman osaamisen ja kasvun tunnistamisen sekä muutoksen edistämisen kohti itseohjautuvampaa, ketterää toimintatapaa.