Onko kerran narsisti aina narsisti? Eikö narsisti muutu?

Lukiessani narsismista netistä, keskustelupalstoilta tai blogeista, huomaan aina saman ilmiön. Näkökulma asettuu siten, että jokainen kertoo tuntevansa narsistin tai pari, sitten seuraa pitkä litania huonoja kokemuksia ja tulkintoja tilanteista ja lopulta kaikki asettuvat uhrin puolelle ja ihmettelevät miten tämä ongelma oikein olisi mahdollista kitkeä pois esimerkiksi työyhteisöstä.

Minua tässä keskustelussa häiritsee sen suppea katsontakulma. Kukaan näistä keskustelijoista tuskin on edes tietoinen siitä, että jokainen niistä ihmisistä, jotka olet tulkinnut narsistiksi, ei välttämättä saisi narsismista diagnoosia. Tietyt narsismiin usein liitetyt ominaisuudet kuten esimerkiksi empatian puute, ylemmyyden tunne, itseriittoisuus ja itsekkyys, oman edun ajaminen sekä työpaikkakiusaamistilanteet ovat kaikki tulkintoja ja kokemuksia, joita on tarkasteltava hyvinvoinnin näkökulmasta kokijan yksilölliset tarpeet huomioiden. Se ei kuitenkaan vielä riitä siihen, että henkilöllä olisi narsistinen persoonallisuushäiriö. Kyseessä on siis kokemuksellinen tulkinta asiasta ja sitä tulkinnallista haastetta ja toimintamallien muutosta voin auttaa sinua ratkaisemaan.

Tämä tulkinta syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutustilanteessa, kun tunnelukot kohtaavat sopivasti. Toinen kokee olevansa henkisesti vahvempi ja saavansa yliotteen keskustelusta ja toinen kokee jäävänsä alakynteen. Toisinaan ”vahvempi” henkilö käyttää tilannetta oman etunsa ajamiseen ja toinen myöntyy ihan mielellään, varsinkin jos kyseessä on esimies-alainen suhde. Sama on kuitenkin havaittavissa myös parisuhteessa ja muissakin ihmissuhteissa, jotka eivät perustu tietoisiin valintoihin vaan ihmisiä ohjaavien käsittelemättömien tunnelukkojen toimintaan. Ajan kuluessa tilanne saattaa muuttua ja se alkaa rasittamaan uhrautuvaa tunnollista työmyyrää, joka uskoo hänelle olevan tarpeellista toimia sopuisasti ja periksi antavasti kuten hän tekee. Tällöin syntyy helposti myös se narsisti-leima, kun uhri voi pahoin, eikä koe pystyvänsä irrottautumaan tilanteesta.

Edellä kuvattu tilanne ei ole ollenkaan epätavallinen vaan havaittavissa eriasteisena lähes jokaisessa työpaikassa. On täysin ihmisten välisestä dynamiikasta kiinni, kuka on milloinkin uhri ja kuka narsisti. Jopa se, joka on yhden ihmisen kanssa narsisti, kokeekin olevansa toisessa tilanteessa itse uhri jonkun muun ihmisen kanssa toimiessaan.

Myös uhri saattaa omien huonojen kokemustensa tuella kääntää käyttäytymisensä itseään ”tunnollisemman ja uhriutuvamman” henkilön kanssa narsistiseen suuntaan. Hän saattaa siis ikään kuin kostaa omat huonot kokemuksensa muille ihmisille olleen siis välillä itsekin narsisti.

Ei siis ole ollenkaan selvää kuka työpaikalla on narsisti, koska sekä narsistiksi tulkitun, että uhrin henkilökohtainen haaste on samanlainen, kuvastaen kuitenkin sen eri puolia. Tällöin onkin itseasiassa kyse suhtautumistapojen välisestä ristiriidasta, joka yhdistyy henkilökohtaisessa elämässä tiedostamattomana oleviin tai käsittelemättömiin tunnelukkoihin. Tunnelukot ohjaavat toimintaamme usein tiedostamatta kunnes opimme erottamaan niiden aiheuttamat tilanteet ja huomioimaan toimintamallimme ja muuttamaan sitä tarvittaessa.

Joskus nämä ihmisten väliset saman ongelman kääntöpuolet vetävät toisiaan puoleensa ja työparien lisäksi syntyy myös aviopareja ja ystävyyssuhteita. Aluksi kaikki menee hyvin, mutta vähitellen alakynteen ajautunut alkaa oireilemaan eikä enää olekaan mielissään tilanteesta. Hän ei kuitenkaan saa tarpeitaan tyydytetyiksi, koska ei uskalla asettua ikään kuin vastakkain kumppanin kanssa. Toisin sanoen, tämä on hänen kokemus tilanteesta. Uhri siis kokee, että tilanteessa on valittava aina joko aggressiivinen ja hyökkäävä linja tai alistuva selviytymisen linja. Tilanteen ratkaisua ei kuitenkaan löydy tästä joko-tai –ajattelusta. Vaan tietoinen, jämäkkä ja omasta tilanteesta vastuuta ottava lähestyminen löytyy tasapainosta eli kummankin ääripään näkemykset yhdistävästä sopuisasta välimuodosta. Tunneongelmat kuitenkin ohjaavat meitä reagoimaan äärinäkökulmien mukaisesti ja sen taustalla vaikuttaa pelko.

Aika kärjistää vuorovaikutustyyliä lisäten tyytyväisyyden haasteita

Usein vuosien kuluessa, kun ihmiset reagoivat ja samaistuvat vaikeisiin tunteisiinsa ilman tietoisuutta ja keräävät aina vaan entistä enemmän vihaa, katkeruutta, syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa sisäänsä joutuessaan tekemisiin epämiellyttävän henkilön kanssa, muuttuu tilanne sietämättömäksi molemmille. Vastapuolikin aistii toisen vihan ja pelon ja reagoi siihen ehkä myös pelolla, jolloin hän pyrkii varmistamaan oman etunsa, jottei joutuisi vastakkain tuon ikävän tunteen kanssa uudestaan. Seuraa kierre, josta ei pääse helposti irti. Uhri on usein se, joka tekee oman ratkaisunsa siinä vaiheessa, kun pystyy, narsisti ei taas aina näe omaa sisäistä muutostarvettaan, mutta poikkeuksiakin on.

Ei siis ole itsestään selvää, että kaikki työpaikan diagnosoimattomat vuorovaikutusnarsistit eivät pystyisi muuttumaan. Se vaan vaatii heiltä aika paljon itsetuntemuksen kehittämishalua ja tarvetta. Saattaa olla, että joskus myös jokin muutos tai kriisi ajaa heidätkin muuttamaan toimintaansa ja katsomaan itseään peiliin.

Joko-tai –ajattelu ja koviin arvoihin pohjaava maailmankatsomus saa ihmisen voimaan pahoin

Narsistinen vuorovaikutustyyli on siis opittua ja liittyy länsimaisen yhteiskunnan kovien epäinhimillisten arvojen ja arvostusten sanelemaan maailmankatsomukseen ja sen ääri-ilmentymiseen tilanteessa, jossa yksilö ei ole tullut itsekään elämässään hyväksytyksi, kuulluksi, nähdyksi, arvostetuksi, oikein ymmärretyksi ja ennen kaikkea hänelle on jäänyt aukko itsensä rakastamisen kokemukseen. Hänen tunne-elämänsä on alikehittynyt ja hän reagoi kaikkiin ikäviin tunteisiinsa voimakkaasti heilahdellen ääripäästä toiseen.

Hän ei ehkä ole saanut elämässään aitoa rakkautta vaan on joutunut suorittamaan elämäänsä kokeakseen ja saadakseen rakkautta muilta ihmisiltä. Tämä on ajanut hänet kierteeseen, jossa hänen tyytyväisyyden haasteensa on oppia rakastamaan itse itseään, ellei sitä kukaan muu osaa hänelle osoittaa siten, että hän kokee tulevansa rakastetuksi. Hän ei kuitenkaan aina ole tietoinen tästä vaihtoehdosta vaan kuvittelee, että hän saa hyväksyntää vain joko miellyttämällä muita eli uhrautumalla tai ottamalla muista vallan, jolloin on mahdollisuus kokea itsensä vahvaksi ja sillä keinoin piilottaa oma sisäinen heikkoutensa, rakkauden ja hyväksymisen tarpeensa.

Vuorovaikutusnarsistia ei siis ohjaa itserakkaus vaan itsemyötätunnon ja rakkauden puute, mutta tämän asian hän siis katsoo heikkoudeksi eikä halua kenellekään sitä näyttää ja siksi ihmiset näkevät hänestä vain kovuuden, vahvuuden ja korostuvan itseluottamuksen. Valitettavan usein yhteiskunnassamme ns. suositut ominaisuudet, joita monissa työpaikkailmoituksissakin haetaan kuten ulospäinsuuntautuneisuus, sosiaalisuus ja ns. vahvat vuorovaikutustaidot ovat asioita, joissa myös narsistinen vuorovaikutustyyli joidenkin ihmisten kohdalla korostuu. Siksi narsistisen vuorovaikutustyylin omaava henkilö onkin usein haluttu työntekijä, johtaja tai esimies.

Yhteiskunnassamme ei välttämättä kiinnitetä tähän vuorovaikutustyylikysymykseen riittävästi huomiota rekrytointitilanteessa, koska sitä ei mitata perinteisin psykologisin tai itsearviointimenetelmin, joita tyypillisesti rekrytoinnissa käytetään. Se on asia, joka jokaisen rekrytointipäätöksiä tekevän, on osattava kuulla, tunnistaa ja tiedostaa itse.

Voimme siis kitkeä suurimman osan narsismitulkinnoista pois yhteiskunnastamme vain aloittamalla muutoksen oman toimintamme ja vuorovaikutustyylimme tunnistamisesta ja sen tietoisesta muuttamisesta myötätuntoiseen, neuvottelevaan ja yhteistyötä ja luottamusta lujittavaan suuntaan. Tällöin saamme toimintaamme sekä vahvuutta ja rohkeutta, mutta myös herkkyyttä ja tunnollisuutta eli toimintamme muuttuu myötätuntoiseksi, jämäkäksi ja tietoisesti vastuuta ottavammaksi.

Tätä muutosta ei saada aikaan ihmettelemällä omaa pienuuttamme isojen muutoksien tekemisessä, koska jokainen isokin muutos on alkanut siitä, että yksilö ottaa vastuun omasta tilanteestaan ja lähtee etsimään apua ongelmaansa. On paljon vaihtoehtoja mitä voit tehdä, kun haluat irti narsistisesta vuorovaikutustyylistä tai uhriutuvasta roolistasi. Tärkeää on tunnistaa sisäinen tarve ja halu katsoa asiaa sen kautta, miten voit itse vaikuttaa tilanteeseesi, koska vain itseämme voimme muuttaa.

IMG_4137

Olen Kirsi Mäkinen, Tyytyväisyyden haaste valmennusten kehittäjä. Autan esimiehiä, tiimejä ja työyhteisöjä kestävien hyvinvointiratkaisujen löytämisessä työssään yksilöllistä tietoisuutta lisäten ja koko potentiaaliaan hyödyntäen.