Onko vastuullisuuskysymys vain osa mainetta ja julkisivun kiillotusta?

Hiljattain julkaistun yritysvastuu 2018 tutkimusraportin mukaan tärkeimmät syyt vastuullisuuden osalta liittyvät maineeseen, brändin rakentamiseen ja toimintaedellytysten varmistamiseen. Erittäin olennaiseksi vastuullisuuden kokee lähes 70% vastaajista. Vaikka onkin hyvä asia, että vastuullisuus nähdään bisnesmahdollisuutena, on siinä silti mielestäni vielä aika paljon kehittämistä.

Tutkimuksen mukaan yritykset huolehtivat vastuullisuusasioissa etupäässä omasta toimintaympäristöstään, tuotteista, palveluista, prosesseista ja arvoketjusta enemmäin kuin toimintansa kokonaisvaikutuksista.

Vain pieni osa (11%) yrityksistä ja niiden johtamista myöskään ottaa osaa yleiseen keskusteluun silloin, kun kyse on oman yrityksen arvomaailman asioista, jos on vaara, että keskustelu jakaisi mielipiteitä. Vielä vähäisempi määrä, (6%), ottaa kantaa yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka eivät liity omaan liiketoimintaan.

Herää kysymys, onko millään muulla väliä kuin omalla edulla? Onko varaa unohtaa kokonaiskuva? Onko kiire tai oma tontti jokin selitys ison kuvan unohtamiselle?

Minusta edelliset tulokset kertovat paljon siitä, että ainakaan kyselyyn vastanneet isot ja keskisuuret yritykset eivät ole vielä heränneet laajentamaan näköalaansa riittävästi. Näen asiaan muutaman mahdollisen selityksen.

Vastuullisuus on osa laatua, mutta laadun määritelmä vaihtelee

Yrityksissä on perinteisesti osattu katsoa niin kauas kuin omat edut ovat näköpiirissä, mutta kun mennään yhtään syvemmälle ja mietitään isompaa kokonaiskuvaa, jää jotain huomaamatta. Eikö oman toiminnan kokonaisvaikutusten merkitys olisi juuri sitä mihin kannattaisi katsoa, jotta yrityksen toiminta ei aina jonkun unohdetun osapuolen näkökulmasta ole vain oman edun tavoittelua? Jos laatumääritelmän hyödyllisyys itselle ei ole selvä, eikä helposti mitattavissa perinteisin keinoin, ei se tarkoita, etteikö sillä olisi merkitystä. Olisiko ehkä mittariakin tarpeen kehittää tai tiedostaa se asia kokonaan uusiksi.

Yrityksien julkisivun kiillotus tässä teemassa nostaa kuitenkin karvat pystyyn. Valitettavasti tämä myös tulee joskus käytännössä todettuakin, kun asiakkaana pääsee huomaamaan, missä vastuullisuuden rajat todellisuudessa ovat. Ei kai sekään ole tarkoitus, että tarkkasilmäinen asiakas ymmärtäisi yrityksen vastuullisuudesta enemmän kuin yritys itse, toteamalla sen puutteet?

Jos oman edun nimissä riittää, että kaikki on ulospäin kunnossa eikä sisäisellä silpulla ja unohdetuilla tai piilotetuilla puutteilla ole merkitystä, kasvattaa yritys huomaamattaan omaa riskiään jäädä kiinni jossain vaiheessa isosti. Se mikä on omista silmistä poissa, ei välttämättä muilta ole.

Maineen tavoittelu lähtökohtana on vastuuttomuutta

Jos lähtökohtana vastuullisuudelle ovat pelkät ulkoiset kuvat maine ja brändin rakentaminen, on se ristiriidassa tämän hetken suurimpien tarpeiden kanssa. Yleisesti puhutaan yritysten lapsityövoiman käyttämisestä yrityksen kannattavuuden ja menestyksen edistämisessä. Monet yrityksen pyrkivät eliminoimaan tämän mahdollisuuden valitsemalla yhteistyökumppaninsa viisaammin, mutta mitkä ovat ne arvot kaiken taustalla? Minusta on tärkeää miettiä mistä syistä itse kukin näitä toimenpiteitä lopulta tekee? Ovatko taustalla lopulta vain maine ja brändin mielikuva vai löytyykö jotain syvempääkin syytä, joista löytyisi edes ripaus inhimillisyyttä?

Valitettavasti en usko yhdenkään ison yrityksen vastuullisuustarinoihin, koska niin kauan kuin rahan valta vaikuttaa maailmassa yhtä hallitsevana kuin nyt, osakkeenomistajat vaativat oman osuutensa, budjetti määrittää tekemistä itseään suuremman tarkoituksen sijasta ja kaikki pitäisi laittaa numeerisiksi mittareiksi, jotka ovat kirkkaasti toteen näytettävissä ja niin kauan kun yritykset eivät tunnista kaikkia vastuullisuuden kehittämisen paikkoja ja aukkoja toiminnassaan, ei tilanne näytä nopeasti muutettavalta, puhumattakaan hyvinvointiyhteiskunnan, oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisuuden yms. yleisten suomalaisten arvojen toteutumisesta isossa kokonaiskuvassa.

Haluaisin herättää johtajia miettimään myös vähän syvemmin sitä, mikä saisi sinut itse, jokapäiväisessä arjessasi, tiedostamaan täysin uusia näkökulmia vastuullisuuden edistämisessä? Miten pitkälti rahan valta lopulta sekoittaa päätäsi ja vaikuttaa valintoihisi? Mitä vaatisi sanoa ei kaikelle sille, mikä tuhoaa kauan kaipaamaamme yhteistä hyvää? Vai onko yhteinen hyvä sittenkin vain osalle ihmiskuntaa kuuluva etuoikeus?

Vastuu maailmankatsomuksemme muutoksesta

Tiedän, että kaiken tämän laittaminen isoon kuvaan on tuskainen ajatus ja vaatisi isoja muutoksia myös yksilötasolla, ennen kaikkea yksilön sisäisessä maailmassa. Vastuu omasta maailmankuvastamme on kuitenkin kaiken muunkin laajemman vastuullisuuden tärkeä elementti, mikäli laatu on osa vastuuta, johon vaikutat.

Harva muistaa omassa elämässään sitä, että voimme jatkuvasti valita keinot tehdä toisin ja se on muutoksen alku. Ei ole helppoa tajuta myöskään sitä, että muutos menee eteenpäin, halusimmepa tai emme. Kun oma etuoikeutettu asema on kyseenalaistettu ulkoisten olosuhteiden muuttuessa, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin katsoa sisäänpäin. Kurjaa on vain se, jos emme ole ottaneet tästä vastuuta jo aikaisemmin, tulee se pyyhkäisemään ylitsemme kuin hyökyaalto, jonka jäljiltä joudumme väkisin tilanteeseen, jossa on pakko muuttaa omaa maailmankatsomustaan ja alkaa ottamaan vastuuta myös sisäisen maailmankuvansa kasvusta selvitäkseen seurauksista tervejärkisesti.

Ymmärrän, että on helppo nyt ajatella, ettei tämä kosketa sinua tai että olet varmistanut jo oman selustasi tulevaisuuden muutosten varalta, mutta kokemuksesta voin kertoa, että tuohon ajatukseen sisältyy iso itsensä huijaamisen riski. Millään ulkoisilla valmisteluilla et pysty vastaamaan siihen myrskyyn mikä sisäisessä maailmassa syntyy, kun kiiltokuva todellisuudesta vesittyy. Yht’ äkkiä saatatkin löytää itsesi vastakkaisesta leiristä vaatimassa muita kantamaan vastuun, jota et itsekään ollut aluksi halukas ottamaan.

Edellinen kappale kuvaa sitä todellisuutta, joka sysää ihmisen näkemään myös sisäisen maailmankuvansa vastuun osana oman työnsä ja ison kokonaiskuvan ymmärtämistä uudella tavalla. Valitettavan usein kriisi ja iso muutos ovat ne tehokkaimmat tekijät, jotka auttavat ihmisen kasvuun ja uudistumiseen. Mutta sen ei tarvitse mennä niin. Olen luonut kasvuohjelman vastuulliseen ihmisyyteen, joka on alku sen viisauden sisäistämiselle, mikä voi lopulta johtaa meidät yksilöinä, organisaatioina tai yhteiskuntana entistä enemmän näkemään vastuullisuuden kaikki puolet rehellisesti, inhimillisesti ja ilman omien puuteiden välttelyä. Haku kasvuohjelmaan on nyt auki!

 

Olen Kirsi Mäkinen on Tyytyväisyyden haaste – vastuullisen kasvun ohjelmien kehittäjä, Tyytyväisyyden haaste -viitekehyksen luoja, Jungian Life Coach sekä transformatiivisen kasvun valmentaja. Autan yksilöitä, ryhmiä ja työyhteisöjä löytämään uudelleen suunnan ja yhteyden itseensä, jotta he voivat kasvaa ja toteuttaa itseään uudella tavalla.