Onnellisuus on väärinymmärretty?

Kaikki tavoittelemme onnellisuutta. Silti puhumme mielummin tyytyväisyydestä, koska onnellisuus-sana kuulostaa liian loisteliaalta. Tämän jutun olen julkaissut toukokuussa 2015 ja se on innostanut ihmisiä levittämään sitä eteenpäin. Siksi tarjoan sen luettavaksi nyt uudestaan.

Ehditkö pohtimaan millaisia ajatuksia pyörittelet päivittäin mielessäsi? Kuinka usein huomaat syytteleväsi itseäsi tai muita, valittavasi, moittivasi, arvostelevasi tai tuomitsevasi jotakin asiaa, ihmistä tai tapahtumaa? Käykö usein niin, ettei tarvitse kuin poistua kotinsa ulkopuolelle ja vastaan tulee naapuri, joka alkaa heti valittamaan sinulle jostain? Menet ehkä bussiin ja kuulet, kun joku toinen kinastelee kovaan ääneen puhelimessa jonkun toisen kanssa.  Palaat kotiin ja alat jo valmiiksi kiukkuisena valittamaan perheellesi siisteydestä.

Jos pohdit tarkemmin sitä mistä oikeasti soimaat itseäsi, valitat, tuomitset tai muulla tavoin murehdit, huomaatko, että usein onkin kyse aivan turhista murheista, joista voisit selvitä helpommalla, kun et laittaisi niin paljoa energiaasi niiden vatvomiseen?

Tämä sama meno jatkuu työpaikoilla. Ihmiset etsivät syntipukkeja ja syyllistävät itseään tai muita ihan yhtä turhista asioista. Harvoin ovat asiat oikeasti niin huonosti, että kannattaa pilata oma tai toisen päivä omia tunteitaan purkamalla. Joku saattaa kokea oman tuskansa helpottuvan heti, kun huomaa, että jollain toisella on asiat vielä huonommin tai saa vyöryttää ongelmansa jonkun toisen niskaan. Milloin ihminen on menettänyt kosketuksen arkipäiväisistä asioista nauttimiseen ja oman todellisen tyytyväisyytensä huomaamiseen? Onko kaikki todellakin näin huonosti, että on pakko purkaa turhautumista jatkuvasti?

Tämän ongelman seurauksena ihmetellään, miksi työntekijät eivät ole tuotteliaita tai miksi työilmapiiri on kielteinen ja miksi ihmiset eivät halua olla vuorovaikutuksessa keskenään. Olemmeko samaistuneet mielensisäiseen ”rutisijaamme”? Miksi rutisija tulee paikalle päivittäin? Se käy kotona, työpaikalla ja on aina siellä missä sinäkin.

Meille kaadetaan kirjahyllykaupalla niskaan elämäntaidon oppaita ja muuta informaatiota joka tuutista, jolla yritetään tätä asiaa helpottaa, mutta miksi mikään ei muutu? Siksi, koska emme huomaa, että tyytyväisyytemme on tässä ja nyt, ei mennessä eikä tulevassa, muttei myöskään mielemme tarpeessa olla aina positiivinen ja viihteellä. Kun emme nauti läsnä olevasta hetkestä, emme osaa nauttia mistään muustakaan.

Mielemme on nopea veitikka. Jos sillä ei ole koko ajan kivaa, se kyllästyy, väsyy tai ärsyyntyy ja tyytyväisyys, jos sitä ehdit huomaamaankaan, vaihtui jo näennäistyytyväisyydeksi eli kielteisyydeksi.  Tyytyväisyys katoaa, jos elät mielesi armoilla, pysähtymättä katsomaan koskaan ovatko kaikki ajatuksesi tarpeellisia, seuraamisen arvoisia tai lähdetkö mukaan kaikkiin ideoihin tunteen voimalla niin, että maa tärisee.

Joku saattaa myös ajatella, että tyytyväisyys on pahasta. Näennäistyytyväisyys on pahasta, se on samaa kuin itsesensuuri, mikä tarkoittaa sitä, että henkilö on jo menettänyt todellisen, aidon tyytyväisyyden muttei huomaa sitä vielä vaan sensuroi omia ajatuksiaan, tunteitaan ja sanojaan ja uskottelee itselleen, että kaikki on vielä hyvin. Valitettavan moni ihminen elää tälläkin hetkellä tätä tyytyväisyyttä huomaamatta omaa tilannettaan.

Usein kuvittelemme, että tarvitsemme kauheasti kaikkea tavaraa, hienon auton, kauniin vaimon, korkeaa statusta, lomamatkoja, jatkuvasti ihmisiä ympärillemme ja muita keinoja, joilla yritämme osoittaa itsellemme olevamme onnellisia ja elävämme hyvää elämää tai ainakin sellaista mitä muiden mielestä kuuluu elää. Hukutamme itsemme materiaan ja kuvittelemme, että elämä on nyt täydellistä.

Mitä jos sinun pitäisi luopua jostain noista asioista tai tavaroista, joita olet pitänyt tärkeinä tyytyväisyyden lähteinä onnellisuudellesi? Mitä jos et olisikaan enää menestynyt uraihminen, sinulla ei olisi hienompi auto kuin naapurilla, ei rahaa lomamatkoihin eikä perhettä? Mistä silloin onnellisuutesi löytyisi? Vastaamalla kysymykseen siitä, mitä onnellisuutesi on silloin, kun et voi saada kaikkea sitä, mitä nykyiseen tyytyväisyyden käsitteeseesi kuuluu, huomaat pystytkö löytämään onnellisuutta muualta kuin itsesi ulkopuolelta.