Rehellinen epärehellisyys, mikä saa ihmisen kiertämään totuutta?

Olimmepa sitten miten heränneitä, fiksuja, koulutettuja tahansa, missä tehtävässä tai roolissa tahansa, riippumatta elämänhistoriasta tai sen ”kurjuudesta”, olemme kuitenkin ihmisiä kaikkine inhimillisine haavoineen ja heikkouksineen. Siitäkään huolimatta asenteet ja suhtautumistavat eivät ole kulttuurissamme muuttuneet juuri mihinkään. Vaikka kehitymme ulkoisesti, olemme silti sisäisessä kasvussamme alkutekijöissä. Tämä taas heijastuu kaikkeen elämäämme: on masennusta ja muita henkisiä oireita, ihmissuhteemme ovat usein kriisissä, työpaikoilla on huono ilmapiiri ja yhteiskunnalliset päätöksentekijämme kiertävät ongelmien ympärillä astumatta niiden ytimeen.

On paljon helpompaa tunnistaa muiden ongelmat ja asiat, joissa he voisivat tehdä jotain toisin kuin tutkia itseään rehellisesti ja autenttisesti. Tämän elämämme keskeisen kieltämisen tilan tiedostaminen ja kyseenalaistaminen tekisi ihmeitä.

Eräs ulkomaalainen kollegani sanoi kerran: ”Eihän ihminen ryhdy itseään kyseenalaistamaan.” Siltä tosiaan vaikuttaa, kun katsotaan kaikenlaisia kieltämisreaktioita. Kasvumme ja hyvinvointimme tarvitsisi juuri kyseenalaistamista. Itsesensuurimme on usein niin tehokas, ettemme edes huomaa sensuroivamme tietoisuudestamme kaikkea sitä, mikä on jotenkin ristiriidassa minäkäsityksemme, siis egomme kanssa. Ne ovat usein asioita, jotka haastaisivat uskomuksemme ja opitut itsestäänselvyydet, joista irti kasvaminen on meille jokaiselle usein elämänmittainen haaste.

Seuraavassa muutama esimerkki, jotka kertovat varjomme tempuista ja rehellisestä epärehellisyydestämme. Kaikki kommentit kuvastavat tiedostamatonta suhdettamme varjoon. Niistä huolimatta voimme puhua teoriassa uskottavasti, hyvää ymmärrystä osoittaen tai olla täysin rehellisesti pyrkimässä hyvään.

Tulkitsen lauseita niiden taustoja lukien. En pyri osoittelemaan, vaan havainnollistamaan sitä, miten monin tavoin olemme hyvässä tahdossamme rehellisen epärehellisiä itsellemme ja sitä kautta myös muille. Jos uskomme kaiken mitä ihminen sanoo katsomatta sanojen taakse, jää meiltä syvempi totuus näkemättä. En myöskään väitä, että olisin näissä tulkinnoissani ns. oikeassa. Totuus on sanojan itsensä löydettävissä, tulkittavissa ja vain sillä on ensisijaista arvoa kasvun kannalta. Toivottavasti voin kommenteillani kuitenkin edistää pohdintaa.

  1. ”Ei ole tarpeellista pyöriä menneisyydessä. Se riittää, kun tiedostaa sen ja katsoo eteenpäin itselle tärkeisiin tavoitteisiin nöyränä.”

Tässä keskusteltiin varjosta ja näin kertoi henkilö, joka ei ymmärtänyt mikä varjo on, koska hän tulkitsi sen menneisyydessä pyörimiseksi ja ”sen pituinen se”. Tämä on hyvin tyypillinen luulo, kun ei vielä tunneta ilmiötä enempää. Varjo tulee esiin mm. vahvoina tulkintoina, pelkoina, luuloina ja stereotyyppisten uskomusten kautta. Liitämme siihen automaattisesti negatiivisia asioita.

Itse näen varjon ennen kaikkea uteliaasti, kiinnostavana tutustumiskohteena. Se jotain, mikä on minussa, mutta jonka sisällöstä minulla ei ole vielä täyttä ymmärrystä. Tämä sisältö on rakentunut elämän aikana ja usein siellä on elämäämme rajoittavia asioita, ominaisuuksia ja uskomuksia, joiden tiedostaminen, uudelleen muotoilu ja integrointi itseen edistävät myös hyvinvointiamme. Tunnistamalla ja hyväksymällä varjomme voisimme muuttaa myös maailmanlaajuiset, yhteiskunnalliset ongelmat ja kriisit ihan uuteen muotoon. Jos ihminen vain olisi valmis kohtaamaan tämän tuntemattoman osan itsessään.

Varjon tiedostamista ja sen työstämistä voi tehdä luovilla menetelmillä. Feminiinisen energian avulla annetaan tunteiden ja kokemusten nousta esiin. Kaikki ilmenevä tallennetaan esim. tarinaksi paperille, maalaukseksi tai vaikka sävellykseksi. Luovuuden tiet ovat täysin sinun valittavissasi eivätkä ne edellytä erityistaitoja. Ideana on näkymättömän tekeminen näkyväksi. Se myös muistuttaa meitä myöhemminkin kaikesta mitä me olemme. Tarkoituksena on auttaa sinua näkemään itsesi kokonaisemmin ja siten mahdollistaa dualistisesta itsekäsityksestä luopumisen askel kerrallaan. Siksi näitä taideteoksia ei ole tarpeen haudata pöytälaatikkoon, vaan laittaa vaikka tietokoneen taustakuvaksi.

Lauseen sanoja ei ehkä ymmärtänyt syvemmin myöskään varjon aiheuttamaa tietoisuuden sensuuria, koska hän koki voivansa nöyrästi katsoa eteenpäin ilman että palaa menneisyyteensä. Tiedän, että moni ajattelee näin. Olemme sokaistuneet myös positiivisen psykologian villityksestä ja jämähtäneet siihen uskoon, että puhutaan ja ajatellaan vain hyvää, kivaa ja positiivista, niin kaikki menee hyvin. Tämä on aika naiivi käsitys, mutta sellaisen kuvan saa ihmisistä, jotka tämän kapean näkemyksensä turvin ohittavat oman kääntöpuolensa vain tokaisemalla: ”…katsoo eteenpäin tärkeisiin tavoitteisiin nöyränä”. Eteenpäin katsominen on tietysti tärkeää, mutta kuittaammeko ikävät asiat sillä siistiksi? Positiivinen psykologia sinänsä on hyvä juttu, mutta ihmisten tekemät tulkinnat näiden oppien mukaan jäävät joskus aika kestämättömälle pohjalle.

Kyseenalaistaisin edellisessä lauseessa myös nöyryys-ajatuksen. Minun kokemuksellani rehellinen nöyryys syntyy sisältä, siitä sisäisestä viisaudesta, joka on vapautunut varjostamme valoon. Se on minulle syvää yhteyttä sieluni tarpeisiin, toiveisiin ja siihen ymmärrykseen kuka olen. Uskon, että edellisellä sanojallakin saattoi olla tämä ajatus, mutten ole siitä varma, koska hän uskoi sinne päästävän ilman syväymmärrystä varjostamme.

  1. ”Voin sanoa olevani varjostani tietoinen. En kuitenkaan pidä siitä, että siitä puhutaan ”minä olen tai me”-sanoilla.”

Ensimmäiseksi kysyisin, että mitä sinulle tarkoittaa ”olla varjostasi tietoinen”? Haluaisin ymmärtää tarkemmin, mitä tuo sinulle tarkoittaa? Minusta lause kuvastaa sitä, ettei henkilö näe itsessään sitä, mikä heijastuu sanoista, joita hän ei halua siihen liitettäväksi. Varjotietoinen ihminen ei välttämättä käy ensimmäiseksi kertomassa varjotietoisuudestaan kaikille, koska siihenkin saattaa piiloutua tarve osoittaa muille ”ettei varjo minuun ainakaan liity.” ”Minä olen ja me” -sanojen käyttäminen varjosta puhuttaessa kertoo siitä, että ihminen näkee ilmiön myös itsessään, ja silloin varjon omistaminen on jo vähintään aloitettu. Lauseen taakse saattaa piiloutua myös jonkin asteinen ärtymys, jonka alkuperästä en voi tietää, mutta puhuttaessa varjoilmiöstä, voi se jo itsessään olla syy ärtymyksen heräämiseen. Tämän tunnetilan tutkiminen ja sen alkuperän tunnistaminen ja tiedostaminen olisi sanojalleen varjotyöskentelyä, joka lisää varjon muuntumista valoksi.

  1. ”Tämä on turhaa asian kärjistämistä ja patologisointia, eihän tässä ole mitään ongelmaa. Miksi pitäisi tehdä siitä ongelma?”

Varjoilmiöön  liittyy sen täydellinen kieltäminen ja sanan patologisointi. Olen huomannut sen usein. Perustuuko taustalla oleva ajatus iloon ja positiivisen viestin edistämiseen sekä ennakko-oletukseen siitä, että muodolliset ihmissuhteet tulisi säilyttää hinnalla millä hyvänsä? En väitä, että positiivisuudessa olisi jotain vikaa, mutta mitä jätetään piiloon sen taakse?

Sana varjo liitetään patologisointiin, sairauteen. Myös narsismista puhuttaessa usein sekoitetaan puurot ja vellit. Narsismi, joka voidaan tulkita ihmisen varjoilmiönä, on usein leimattu sairaudeksi. Siihen kuitenkin piiloutuu ihmisen oman varjotietoisuuden haaste. Emme halua nähdä, että jokaisessa meissä on myös narsismia eikä se ole välttämättä ns. patologista eikä liity häiriödiagnoosin tarpeeseen. Narsismi on egon kehitysvaihe, ja siksi havaitsemme toisissamme ”narsismiksi tulkittavia” ominaisuuksia arjessa. Narsismin havainnointi on tärkeää, mutta miksi me osoittelemme sormella toisia tilanteissa, joissa se on tarpeetonta leimaamista? Samaan aikaan emme huomaa, että sen sormen tulisi osoittaa itseemme. Silloin voisimme ehkä oivaltaa, että sieltä se kaikki alkaa, jokaisesta meistä itsestämme. Osoittelu vain kertoo siitä, että ulkoistamme narsismin itsestämme pois, muihin ihmisiin, jolloin emme näe tätä osaa omasta varjostamme.

Lause kertoo myös siitä, ettei katsota todellisuutta rehellisesti vaan kuitataan se toteamalla että ”eihän tässä mitään ongelmaa ole”. Tiedätkö kuinka monesti olen kuullut saman organisaatiokonsulttina johtajien suusta? Tämä ”rehellinen epärehellisyys” oli myös yksi syy Nokian vajoamiseen, koska keskijohto tiesi, ettei ylin johto pysty olemaan avoin ongelmille – tai sitten syynä oli keskijohdon oma pelko. Kun keskijohto ei kertonut totuutta johdolle, tehtiin vääriä johtopäätöksiä kohtalokkain seurauksin.

Kohti rehellisempää elämää

Olen viime aikoina saanut itseni kiinni muutamasta itsensä huijauksesta, suoranaisesta emävalheesta. Totuudelle avartuminen omaehtoisesti on kuitenkin turvallinen ja miellyttävä tapa tunnistaa ja omistaa tämä viisaus. Siksi haluankin rohkaista aitoon rehellisyyteen. Se on käytännöllistä, ja ensisijainen keino estää itseämme sabotoimasta niitä hyviä tavoitteita ja toiveita, joita olemme itsellemme asettaneet. Sitä kautta meille paljastuu tai avautuu se todellisuus, jossa meidän kaikkien omaa ja yhteistä hyvää ajaaksemme olisi hyödyllisempää elää pinnallisen rehellisyyden sijasta. Sieltä paljastuu vähitellen kaikkea sitä, mille emme ole antaneet aikaa, hyväksyntää ja ymmärrystä. Varjo jumittaa meitä tiedostamattamme elämään, joka ei palvele syvimpiä tarpeitamme, joista niistäkään emme usein ole tietoisia.

Varjoilmiö vaikuttaa elämäämme kaikessa: niin yksilössä, ryhmässä ja yhteiskunnassa, kaikissa suhteissa ja systeemeissä. Siksi se on myös systeemisen ymmärryksen kehittämisen ydintä. On hyvä tiedostaa, että varjo on kanssamme koko ajan, mutta voimme valita, kuljemmeko sen kanssa käsikädessä vai teemmekö siitä selkärepun.

Kiinnostaako sinua tietoisuutesi syventäminen ja entistä rehellisempi suhde elämään?

Kirjoittajasta:

Kirsi Mäkinen ravistelee tietoisuuttasi ja auttaa sinua oman ydintotuutesi löytämisessä. Hän on Vastuullisen ihmisyyden kasvuohjelmien kehittäjä ja transformaation edistäjä yksilöissä, ryhmissä ja yhteiskunnassa. Hänen kehittämät kasvuohjelmat vastuulliseen ihmisyyteen auttavat yksilöitä löytämään uudelleen yhteyden itseensä, suunnan ja kasvamaan kohti koko potentiaaliaan. Työyhteisöjen kasvuvalmennukset mahdollistavat uudenlaisen osaamisen ja kasvun tunnistamisen sekä muutoksen edistämisen kohti itseohjautuvampaa, ketterää toimintatapaa rekrytoinnin ja organisaation kehittämisen kautta