Irti itsestäänselvyyksistä

Näin Itsenäisyyspäivämme kunniaksi televisiossa oli keskustelua onnellisuudesta ja Suomen valinnasta maailman onnellisimmaksi maaksi. Kun ihmisiltä kysyttiin ovatko he onnellisia, kertoivat Suomessa asuvat olevansa onnellisia mm. seuraavista syistä: minulla on perhe, joka voi hyvin, olen terve, Suomessa on turvallista asua, täällä voi opiskella ja tehdä vapaasti valintoja jne. Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Nämä ovat tärkeitä asioita ”hyvinvointivaltiossa”. Samaan aikaan jäin kuitenkin miettimään erästä toista asiaa, joka vaikuttaa olevan pahasti ristiriidassa näiden edellisten kanssa.

Yli 400 000 ihmistä käyttää vuosittain masennuslääkkeitä Suomessa. Masentuneista vajaa 30 000 pääsee Kelan korvaamaan psykoterapiaan resurssipulan johdosta. Meillä on myös syrjäytymistä erityisesti nuorten kohdalla ja heistäkin monella on jo lukioiässä diagnosoitu masennusta. Eikö kaikki tämä ole ristiriidassa onnellisuushöpinöiden kanssa? Tuskin onnellisuustutkimukseen vastanneetkaan kaikki olivat täysin ”terveitä”.  Minulla on asioista oma teoriani ja tulkintani, mistä kaikki johtuu.

Lue lisääIrti itsestäänselvyyksistä

Onko vastuullisuuskysymys vain osa mainetta ja julkisivun kiillotusta?

Hiljattain julkaistun yritysvastuu 2018 tutkimusraportin mukaan tärkeimmät syyt vastuullisuuden osalta liittyvät maineeseen, brändin rakentamiseen ja toimintaedellytysten varmistamiseen. Erittäin olennaiseksi vastuullisuuden kokee lähes 70% vastaajista. Vaikka onkin hyvä asia, että vastuullisuus nähdään bisnesmahdollisuutena, on siinä silti mielestäni vielä aika paljon kehittämistä.

Tutkimuksen mukaan yritykset huolehtivat vastuullisuusasioissa etupäässä omasta toimintaympäristöstään, tuotteista, palveluista, prosesseista ja arvoketjusta enemmäin kuin toimintansa kokonaisvaikutuksista.

Vain pieni osa (11%) yrityksistä ja niiden johtamista myöskään ottaa osaa yleiseen keskusteluun silloin, kun kyse on oman yrityksen arvomaailman asioista, jos on vaara, että keskustelu jakaisi mielipiteitä. Vielä vähäisempi määrä, (6%), ottaa kantaa yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka eivät liity omaan liiketoimintaan.

Herää kysymys, onko millään muulla väliä kuin omalla edulla? Onko varaa unohtaa kokonaiskuva? Onko kiire tai oma tontti jokin selitys ison kuvan unohtamiselle?

Minusta edelliset tulokset kertovat paljon siitä, että ainakaan kyselyyn vastanneet isot ja keskisuuret yritykset eivät ole vielä heränneet laajentamaan näköalaansa riittävästi. Näen asiaan muutaman mahdollisen selityksen.

Lue lisääOnko vastuullisuuskysymys vain osa mainetta ja julkisivun kiillotusta?

Onko suomalaisten vastuullisuus pelkkä myytti?

Täysin unohdettu näköala vastuullisuuteen

Ennen etsin selitystä sille, mistä kaikki haasteet ihmisyyden vähättelyssä oikein johtuivat. Lopulta erään valmennukseni lopuksi eräs asiakkaani lausui ne viisaat sanat, jotka avasivat myös minulle luukut siihen uudella tavalla. ”Tällaisia kursseja tarvitaan, jotta ihmiset ymmärtävät oman vastuunsa”. Tuo lause jäi soimaan korvissani ja mutustelin sitä pitkään, koska niinhän se juuri oli.

Jos kuitenkin Googletan sanan vastuu ja vastuullisuus, löydän netistä ensimmäiseksi yritysten ja organisaatioiden omat sivut, joissa he kertovat omista vastuullisista toimintatavoistaan. Organisaation osalta sieltä löytyy tavallisimmin aina sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristövastuullinen näkökulma. Löytyi myös artikkeleita siitä, millä tavoin työnantajat odottavat työntekijän toimivan vastuullisesti työnantajaansa kohtaan. Oli myös kauniita ajatuksia organisaatioiden vastuusta suhteessa työntekijöihin. Uskon, että osa varmasti tekee kaiken sen mitä lupaakin, mutta miksi ihmeessä meillä sitten on yhä haasteita tilanteissa, joissa voisi odottaa nimenomaan vastuullisempaa lähestymistapaa kaikilta osapuolilta itseään ja muita ihmisiä kohtaan?

Lue lisääOnko suomalaisten vastuullisuus pelkkä myytti?

Onko kerran narsisti aina narsisti? Eikö narsisti muutu?

Lukiessani narsismista netistä, keskustelupalstoilta tai blogeista, huomaan aina saman ilmiön. Näkökulma asettuu siten, että jokainen kertoo tuntevansa narsistin tai pari, sitten seuraa pitkä litania huonoja kokemuksia ja tulkintoja tilanteista ja lopulta kaikki asettuvat uhrin puolelle ja ihmettelevät miten tämä ongelma oikein olisi mahdollista kitkeä pois esimerkiksi työyhteisöstä.

Lue lisääOnko kerran narsisti aina narsisti? Eikö narsisti muutu?