Tuntemattoman pelosta sisäiseen sankaruuteen (Julkaistu Ultra lehdessä)

Onko joskus vaikea ottaa askelia unelmasi, kutsumuksesi tai tavoitteesi suuntaan, koska pelkkä ajatuskin siitä, herättää pelkoa ja epävarmuutta? Ahdistaako? Jähmetytkö paikallesi pohtimaan, miksi et saa mitään aikaan? Kun sama toistuu useana päivänä, olet jo vaarassa luovuttaa ja huokailet epätoivossa, ettei sinusta koskaan tule mitään.

Tuntemattoman pelko on pahimpia esteitä unelmiemme tiellä. Olemme usein selittelyn mestareita. Saatamme, kertoa itsellemme tarinaa siitä, ettei meidän luoma ole yhtä tärkeää ja merkityksellistä kuin jonkun muun aikaansaannokset. Uskottelemme itsellemme, että sitten kun kaikki on täydellistä ja selvää, voimme alkaa tekemään sitä mitä haluamme.

Nämä ovat tyypillisiä tilanteita ihmiselle, kun hänellä on jo tahtoa saada aikaan jotain uutta, mutta elämänhallinnan ja kontrollin tarve estää kohtaamasta pelkoa ja epävarmuutta. Vaikka usein reagoimme ahdistaviin tunteisiin epätoivoisesti, voisi toinen suhtautumistapa edistää asioita enemmän. Mitä jos voisimmekin nähdä, että epävarmuus ja pelko ovat merkkejä normaalista tunnetilasta tilanteessa, missä emme voi vielä tietää mitä tulevan pitää. Mitä jos tuntematon olisikin luovuuden, uudistumisen, tasapainon, unelmien ja hyvinvoinnin koti? Sellaisen kodin moni itselleen haluaisi, eikö totta?

Mitä jos voisimme nähdä, että kokemamme ahdistus ei olekaan merkki ongelmista vaan draiveri kohti uudistumista? Olisiko meidän silloin helpompi astua kokemaan tuntematon ja pelottava? Tällöin olisikin aivan luonnollista, että prosessissa tulee vastaan vaihe, jolloin etsimme mahdollisuuksia ja tutustumme siihen, mitä oikeastaan olemme tekemässä. Silloin on selvää, että vastauksia ei vielä ole, mutta on löytymässä. Tälle hämmentävälle vaiheelle on hyvä antaa aikaa ja rauha työstää itseään. Siksi ei kannata kirjoittaa kirjaa pelkästään sivumäärä ja deadline vetureina. On ehkä parempi antaa luovuuden kukkia rauhassa, villinä, vapaana ja hyvässä hoivassa. Se vie aikansa, mutta psyyke ei petä ketään, jos luotamme siihen.

Hämmennys on normaalia, kun olemme jonkin suuremman äärellä

Miten meillä voi olla tällainen ongelma tuntemattoman pelosta, vaikka ihmiset ovat kautta aikojen toteuttaneet itseään ja tehneet mitä hienoimpia juttuja? Kuka niitä oikein tekee? Kuka on se ihmelapsi, joka pystyy selvittämään hämmennyksen, kaaoksen, ahdistuksen ja kohtaamaan tuntemattoman ja epävarmuuden pelon?

Hän ei todellakaan ole kukaan kuuluisa, ei kukaan sinua viisaampi tai pätevämpi eikä hän ole syntynyt kultalusikka suussa. Hän on vaan tavallinen ihminen, joka on ollut utelias ja seurannut sisäistä ääntään itsensä toteuttamisessa luottavaisesti ja antamatta periksi jokaisen epäonnistumisen kohdalla. Vaikka hänen tilanne nyt näyttäisi helpolta ja selkeältä, hänen oma matkakertomuksensa ei varmasti ole ollut yhtään sellainen. Siihen on mahtunut pettymyksiä, menetyksiä, ahdistusta, runsaasti hämmennystä ja kuka tietää kuinka monesti hän on joutunut aloittamaan kaiken alusta.

Sisäinen sankari

Sitä uhmakasta pikkukapinallista kutsutaan sisäiseksi sankariksi, joka on päättänyt raivata tiensä kaiken vastustuksen läpi saavuttaen unelmansa jonakin päivänä. Sen taustalla oleva sankarimyytti, toimii uskomattoman hyvin myös päivittäisessä arjessamme apuna, kun tiedostamme vaiheet, haasteet ja mahdollisuudet. Sisäinen sankari on psyykeen työkalu, joka johtaa meitä kohti uutta kasvua, kehitystä ja muutosta tilanteesta riippumatta, jos vaan olemme uteliaita, avoimia ja annamme sille ohjat.

Sankarin matka

Harvoin ihmistä rajoittaa jokin tieto tai sen puute. Asiaan sitoutuu aina jokin tunnetila. Siksi en usko, että tiedon puute yksinään riittää jumittamaan meitä, mutta se hämmennys, mikä syntyy astuessamme tuntemattomaan ja ensi kertaa. Tähän kokemukselliseen tilaan heräämme sen jälkeen, kun olemme kipuilleet jonkin aikaa tiedostamattomassa tyytymättömyydessä tietämättä, että jotain pitäisi tehdä ja myöntämättä itsellemme, ettei kaikki ole hyvin ja olemme tyytymättömiä johonkin asiaan elämässämme.

Oman totuutemme kyseenalaistaminen ja rehellisyys itselle, ovat kaiken muutoksen alku. Sen joutuu sisäinen sankarikin toteamaan, kun kaikki keinot on jo käytettyä ja oikotietä kodin lämpöön ei näyttäisi olevan. On siis lähdettävä matkaan kohti kylmää, tuntematonta maailmaa, jossa vallitsee kaaos ja epävarmuus. Epäilemme itseämme, omaa tahtoamme ja mahdollisuuksia muutokseen. Tämä on vaihe, jossa olemme joskus jo valmiita luopumaan unelmistamme ja valitsemaan helpomman elämän. Ego etsii helppoutta ja mukavuutta. Se ei piittaa sielun suunnitelmista ja yrittää patistaa sinut valitsemaan helpomman tien. Sen keinot ovat salakavalat ja joskus vaikeasti tulkittavat.

Jos kuitenkin jatkat matkaasi luottavaisesti, tiedostat jossain vaiheessa, mitkä ovat niitä oikeita asioita, joista sinun tulee luopua. Niitä asioita, joita ei pelko ohjaa vaan jotka syntyvät rehellisyyden kautta. Annan sinulle vinkin, ns. oikea totuus liittyy johonkin sellaiseen asiaan, millä ei ole enää merkitystä elämässäsi samalla tavalla kuin ennen. Se on jotain, mikä kuoli jo ajat sitten, jonka menetit tai joka ei tuo sinulle enää tyytyväisyyttä. On aika luopua näennäisestä tyytyväisyydestä ja laittaa piste elämän kokemuksille, jotka antoivat paljon, mutta joiden on nyt aika poistua elämästäsi. Elämän ja kuoleman kiertokulku on universumin laki. Kun vanha kuolee, uusi syntyy. Näin käy myös sinulle oman elämäsi sankarin matkalla. Kasvuun ja muutokseen sisältyy siis aina kuoleman ja menetyksen ajatus.

Sankarin kotiinpaluu

Pimeyden keskeltä löytyy myös uusi valo, kun teet tarpeeksi realistisia valintoja. Sellaisia, jotka ovat käytännöllisiä ja jotka vievät eteenpäin. Niiden tulee olla myös riittävän rohkeita, jotta todellinen muutos syntyy suhteessa menneeseen. Usein tämä vaihe on kaikkein vaikein, jopa vaikeampi kuin pimeydessä vaeltaminen ja sielun synkkä yö. Vaikeus johtuu siitä, että meidän on voitettava itsemme ja tuotava oma uudistumisemme esille muille. Tämä on ensimmäinen kynnys. Monen matka jämähtää viimeistään tähän, jos pelko omasta arvosta ja epäonnistumisesta ei ota laantuakseen. Toisessa vaiheessa on asetuttava alttiiksi kaikelle palautteelle ja kommenteille. On otettava vastaan ympäristömme mielenosoitukset, jotka kertovat vain siitä, että olemme ylittäneet itsemme ja myös ne rajat mitä muut meiltä odottivat (positiivisessa mielessä). Jos kestämme kaiken tämän ja silti jatkamme päättäväisesti eteenpäin antamatta sisäisen sabotoijan ottaa sankarin paikkaa, voimme löytää uuden energian, elämäntarkoituksen, elämäntehtävän, innostuksen ja vapauden tunteen, mikä auttaa meitä toteuttamaan todellista tahtoamme. Sisäinen sankarimme on silloin auttanut meitä löytämään uudelleen yhteyden itseemme, joka mahdollistaa uuden elämämme manifestoinnin. Oma totuutemme loistaa nyt ulos kuin lämmin kevätaurinko herättäen sielumme uuteen loistoon.

Elämän tasapainon saavuttaminen

Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että yhteys itseen ei ole muutoksen tai kasvun kestävä päämäärä. Usein erehdymme näin kuvittelemaan, koska yhteyden muodostuminen tuo helpotuksen niihin kaikkiin hämmennyksen ja ahdistuksen tunteisiin, joiden kanssa painimme pitkään. Se ei yksinään kuitenkaan riitä unelmiemme toteuttamiseen, koska vasta nyt olemme kylväneet siemenet, joiden hedelmiä haluamme päästä maistamaan. Siitähän unelmissamme on kyse, eikö niin?

Meidän on siis vielä löydettävä keinot viedä käytäntöön ja tuoda myös muiden hyväksi kaikki se, mitä uudistumisemme myötä on syntynyt. Se voi olla mitä tahansa uutta ymmärrystä, viisautta, osaamista. Se voi olla uusi koulutus, ammatti tai yritys. Se voi olla jotakin luovaa, jopa taidetta. Sisäisen sankarimme matkan tarkoituksena on kasvattaa meitä ihmisinä, auttaa meitä löytämään sielumme kutsu, toteuttaa sielumme suunnitelmaa ja mennä elämässämme uuteen vaiheeseen, joka tuntuu jälleen kerran mielekkäältä, tyydyttävältä ja tyytyväisyyttä tuovalta vaihtoehdolta. Ja kun jälkeen päin ajattelemme, emme olisi voineet etukäteen edes tietää millaisia polkuja meidät laitetaan kulkemaan, jotta voimme saavuttaa näinkin hienon uuden tilanteen, mihin olemme tulleet.

Omalla suhtautumisella valitsemme miltä tulevaisuutemme alkaa näyttämään

Tuntemattoman pelko ja hämmennyksen välttely ovat meille vain egon temppuja jämähtää paikallemme. Jos taas suhtaudumme tuntemattomaan ja hämmennykseen asiaan kuuluvana osana matkaa ja uudistumista, ovat ne vain normaalia tahtojen taistelua, jossa ego yrittää estää meitä luovuttamasta valtaa itseään suuremme voimalle eli sielullemme. Tuntemattoman tutkiminen ja hämmennys ovat siten myös sielun työkalu, joka johtaa meidät sinne, minne meidän kuuluukin mennä. Ne ovat keinoja saada meidät pysähtymään ja kuuntelemaan sielumme ääntä, jotta löytäisimme suunnan, yhteyden itseemme ja sitä kautta mahdollisuuden unelmamme käytäntöön vientiin.

Sankarin matka toistaa itseään jokaisessa yksilössä, ryhmässä ja yhteiskunnassa kaikissa kasvu- ja muutostilanteissa, koska se perustuu psyykeen luontaiseen elämän ja kuoleman kiertokulkuun, vastakkaisten energioiden vaikutukseen, kahden erilaisen minuutemme, egon ja Itsen väliseen dialogiin sekä ihmiselle luontaiseen tarpeeseen löytää elämäänsä merkityksellisyyttä.

Haluatko oppia kulkemaan sankarin matkaa? Tai sitten sitoutua elämänmittaisen matkan kulkemiseen?

Artikkeli on julkaistu Ultra lehdessä 2.1.2019. Tilaa Ultra!
Lataa artikkeli itselle tästä.

Kirjoittajasta:

Kirsi Mäkinen ravistelee tietoisuuttasi ja auttaa sinua oman ydintotuutesi löytämisessä. Hän on Vastuullisen ihmisyyden kasvuohjelmien kehittäjä ja transformaation edistäjä yksilöissä, ryhmissä ja yhteiskunnassa. Hänen kehittämät kasvuohjelmat vastuulliseen ihmisyyteen auttavat yksilöitä löytämään uudelleen yhteyden itseensä, suunnan ja kasvamaan kohti koko potentiaaliaan. Työyhteisöjen kasvuvalmennukset mahdollistavat uudenlaisen osaamisen ja kasvun tunnistamisen sekä muutoksen edistämisen kohti itseohjautuvampaa, ketterää toimintatapaa rekrytoinnin ja organisaation kehittämisen kautta.